Yhteinen on minun

Mitä ajattelin tänään! Viime viikonloppuna Pieni sanoi, ”yhteinen on minun”. Kommentti kirposi, kun yritimme ohjeistaa yhteisleikkiä, vuorotellen, anna välillä toisillekin, yhdessä on kiva leikkiä, nämä tavarat on yhteisiä.

Se oli hyvin sanottu, 2-vuotiaalta. Mutta tämä ajatusmaailma tuntuu pätevän lähes kaikkiin aikuisiinkin. On todella vaikeaa, oikeastaan mahdotonta ajatella muita ihmisiä. Olen täysin kyllästynyt perusteluihin, jotka menevät näin: ”mä en ainakaan ole kuullut yhdestäkään…” ”mun yhdelle kaverille…” ”mä en ainakaan….” Se että sinä et ole kuullut tai tavannut, ei tarkoita että niin ei olisi.

Ihan oikeasti.

 

suhteet oma-elama

Kutittaako?

Aamulla heräsin, kun Pieni huuteli sängystä ”kutittaa” ”Äiti, isä kutittaa”. Kukaan ei jaksanut nousta sängystä. Lopulta Pieni luovutti ja teputti meidän huoneeseen. ”Laitetaan rasvaa.” Töissä sähköpostiini kolahti tiedote atooppisesta ihosta, ilmeisesti on tarjolla vertaistukiryhmiä, joissa kutinasta voi keskustella, ”kutinaryhmä -vertaistukea atoopikoille”. Voikohan sinne viedä 2-vuotiaan?

– Kutittaako?

– Joo.

– Mistä kutittaa? 

– Nilkoista.

– Kannattaisiko pitää sukat jalassa ja olla raapimatta?

Äh, varmasti kutittaa silti. Missä on tukiryhmä äideille, joiden kaikki vaatteet on pilalla rasvatahroista?

 

Muita satunnaisia huomioita aamusta.

Frozen-huuma on humahtanut Lapsen koko päiväkotiryhmään. Se on hyvä asia koska

a) On mahdollista käyttää myös sinisiä vaatteita

b) Hiukset saa laittaa letille, jos se on Elsa- tai Anna-letti

 

Kahvihuoneessa eräs (vanhempi) kollega mittasi omalla lämpömittarilla, että vesi on sopivan kuumaa ja vasta sitten kaatoi sen teekuppiin!! En kestä!!

suhteet oma-elama lapset