Uusi elämä nro. 125

Viime aikoina olen kuunnellut itseäni (ja muitakin, mutta pääosin itseäni) ja koittanut saada kiinni asioista joita Minä haluan ja mitkä auttaisivat Minua jaksamaan. Selfhelp-hengessä olen pikkuhiljaa toteuttanut tai toteuttamassa seuraavia pieniä muutoksia.

1. Yksi asia kerrallaan. Ei henkilökohtaisten asioiden hoitamista työaikana ja ei työasioiden hoitamista vapaa-ajalla. Tämän luulisi olevan ihan simppeli perusjuttu, mutta täytyy myöntää, että olen sotkenut asiat vapaasti keskenään. Nyt koitan päästä siitä eroon.

2. Irti puhelimesta. Iltakoomassa plärään puhelimesta Facebookia, blogeja, säätietoja, ihan mitä vain ajankulua. Mitään merkittävää harvoin löytyy ja illan arvokkaat rauhalliset minuutit menevät hukkaan. Aion hankkia rannekellon ja herätyskellon, niin että voin mennä lasten kanssa ulos ilman puhelinta ja myös pistää luurille porttikiellon makuuhuoneeseen.

3. Oma aika. Arjessa paahtaminen on itselläni aina täynnä jonkinasteista syyllisyyttä jostain. Koitan vaientaa syyllisyyden äänet ja karsia jostain muusta kuin omasta rauhallisesta ajasta.

Kohtaa kolme toteutan tänään. Olen yksin kotona!! Vaikuttaa siltä, että universumi ei ole tavoitteideni kanssa samalla linjalla. Lasten mummolaan pääsyä koitti estää liikennevälineiden lakko, trooppinen myrsky, auto jonka ovet ei avaudu, nosturi joka tukkii tien…ja tietysti ne samat kuin aina, nuha ja hammaskipu. Täällä olen nyt kuitenkin. 

Hyvää viikonloppua maailma!

 

suhteet oma-elama

Nuku jo

Kun pienempi tyttö oli vauva, tiesi nukahtamisen lähestyvän siitä, että hän kääntyi vatsalleen ja nukahti klassiseen peppu pystyssä -asentoon. Nykyisin nukahtamista edeltää loputon nilkkojen raapiminen, ja sitten juuri ennen nukahtamista ”sukat, sukat” vaikerointi. Sitten sukat laitetaan jalkaan ja tyttö nukahtaa. Ei pidä kuitenkaan tuulettaa liian aikaisin, joinain iltoina sukat revitään uudestaan pois ja operaatio alkaa alusta. Aargh!

Raapimista edeltää äidin jukeboxi. Hyräilen ja laulan lauluja, joihin pieni raggari huutaa ”tää tylsä” ”tää ärsyttävä” ”tää tylsä”. Sitten kun kyselen, että mikä laulu kenties kelpaisi on vastaus aina jotain sellaista, että laulua ei (valmiiksi) ole olemassa. ”poro-laulu” ”vauvaporo-laulu” tai sitten esimerkiksi Muumilaulu, niin että siinä ovat mukana myös hatti ja patti (hattivatti), hemuli … Olen viimeisen parin kuukauden aikana laulanut lastenlauluja keksityillä sanoilla, Dingoa, riparilauluja. Puuh. Nukuttaminen on väsyttävää.

 

 

suhteet oma-elama lapset