Jatkuvan kaaostilan keskellä ei aina huomaa, että jotkut tässä perheessä kasvavat koko ajan. Kesän aikana on tapahtunut ainakin seuraavaa..

Isompi on kasvanut pituutta, kengännumero on melkein 30. Hän leikkii yksin pihalla ja on opetellut tulemaan avaimen kanssa sisään. Hän liimaa tarroja korviin korviksiksi ja miettii milloin saa rintsikat. Kesällä luettiin mm. PuluBoita ja Pekka Töpöhäntää, nähtiin elokuvissa Risto Räppääjä. On puhuttu kuolemasta ja synttäreistä, opeteltu kärsivällisyyttä ja tylsyyden kestämistä. 

Pienempi on oppinut puhumaan. ”Mitä xx sanoi?” ”Missä olet äiti?” ”Muumit rakastavat minua.” Muumi-huuma on valloillaan, elämä muuttui Muumimaailman jälkeen, nyt kotona leikitään jatkuvasti pienillä muumihahmoilla. Iltaisin kaikki 15(!) muumihahmoa laitetaan nukkumaan (suosikki iltarutiinini) (oikeasti suosikkiasiani näissä leikeissä ovat muumien nimet Muumimaailma=Muumimamma, Muumimuikkunen = Nuuskamuikkunen, Pilikonkka= Viljonkka). Hän ajaa todella kovaa potkupyörällä ja ei pysähdy (todella pelottavaa). Hän suhtautuu kaikkeen suurella innolla ja pysähtyy vain nukkuessaan.

Maanantaina alkaa päiväkoti ja sitten pikkuhiljaa ruuhkainen arki. Suhtaudun uuteen arkeen innolla, mutta näen kyllä haastaviakin hetkiä syksyssä, toisaalta kotoiluakaan olisi ollut mahdoton enää jatkaa (olen viimeksi ollut näin rahaton joskus opiskelijana).