Sinne meni loma…moi moi! Oli kivaa, vähän kylmä ja tosi raivostuttava tuuli, mut ihan kivaa hei, ei mitään.

Loman viimeisenä päivänä postiluukusta tipahti: sikamainen luottokorttilasku ja tervehdys kuntosalilta, että jos nyt uusit vuosikortin niin halvalla saa. Aika kliseistä. Aion kyllä uusia kuntosalikortin, koska olen todella loman jälkeisessä uusi-elämä-klisee-moodissa.

Alkukesästä laaditusta to do -listasta sain suoritettua melkein kaikki – kai. En uskalla tarkistaa, ettei iske viimeisenä iltana ressi.

Kesän kohokohtia olivat mm. eräälle pienelle Muumimaailma ja Possujuna, eräälle vähän isommalle uiminen jäisissä vesissä ja jokapäiväinen jäätelö. Itselle parasta ovat olleet pyöräretket kaupungissa ja pienet ohikiitävät hetket reisuissa, muurinpohjaletut kalliolla ja yksi olut sateessa ennen nukkumaanmenoa.

Viimeisenä kesähommana olin Berliinissä, oikein hyvän matkan kruunasi onnistunut kotiinpaluu. Sain tutulta stuertilta ilmaista samppanjaa ja toiselta sattumalta paikalle osuneelta tutulta kyydin kotiin. Lentokoneessa vieressäni istui mies, joka kolmesti(!!!) keskeytti keskittyneen kirjan lukemiseni, mutta lopulta vähän annoin anteeksi, koska kävi ilmi että hänkin oli ollut Sodankylän elokuvajuhlilla ja vielä yhdessä samassa näytöksessä. Se oli tavallaan kiva yhteensattuma ja päätin ajatella sen ympyän sulkeutumiseksi tämän kesän osalta (ja muutenkin paluumatka oli täynnä hyviä enteitä). Mutta silti. Älkää keskeyttäkö, jos joku lukee kirjaa lentokoneessa!