Kesä eikä mitään tekemistä

Loma on puolivälissä. Vasta ja jo. Ajatukset karkaavat jo syksyyn, millaista olisi hyvä loman jälkeinen arki?

Suorittaja minussa on oikein tyytyväinen tähän lomaan. Ollaan oltu mökeillä, huvipuistoissa, kylässä, tienpäällä, vanhuksilla, rannalla, treffeillä… Yritin myös pyöräillä kuumassa kesäyössä, mutta palelluin. Silti on ollut aikaa olla. Kävin jopa kerran salilla.

Kirjalista jäi laatimatta, mutta olen lukenut ”yöpöydälle” eri syistä kertyneitä kirjoja. Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta, David Nicholls: Varamies, Karoliina Timonen: Kesäinen illuusioni. 

Tänään heräsin ennen muita ja huomasin, etten ole kovin väsynyt. Kohta lähdetään puistoon. Vielä viime viikolla odotin, että ”kesä” alkaa, tulisi kuuma. Mutta ei sen enää niin väliä. Eniten harmittaa kaappiin jäävät kesämekot, mahtuukohan ne (tytöille) enää ensi kesänä.

suhteet oma-elama

Is there life on Mars?

Olenko jo maininnut, että kohta on loma ja nyt on stressi? Hyvä.

Tähän kesälomaan liittyy sellainen (lähinnä itselleni kiinnostava) fakta, että mulla ei ole koskaan ollut näin paljon oikeaa kesälomaa, paitsi jos lasketaan mukaan kesät, kun perheeseen on kuulunut vauva ja kuten tiedämme, ei lasketa.

Lomamäärän lisäksi mulla ei ole koskaan ollut kesällä näin paljon töitä, niin että lomalle jääminen tuntuu hieman stressaavalta töiden takia. Ja sitten päälle tietysti myös itse lomastressi. Tähän viikkoon on siis kuulunut pientä unettomuutta ja hypeä. 

Postauksen otsikon takana on ajatusketju, joka lähti liikkeelle, kun näin Facebookissa uutisen Roskildesta, ja siinä mainittiin sana Mars. Sitten tuli mieleen, että kerran Roskildessa piti nähdä David Bowie, mutta sen selkä oli menny eikä se tullu. (Piti tulla siis keikalle, ei niinku esim. kaljalle mun kanssa, vaikka sekin ois tietty käynyt).

 

suhteet oma-elama tyo