Yöpaita

Yöelämässä tapahtuu taas kaikenlaista. Yhtenä yönä mm. herättiin kaikki neljä samasta sängystä. Oli aika kuuma. Mutta ei mun siitä pitänyt kirjoittaa, vaan siitä että mulla on yöpaita!! Viimeiset ainakin 15 vuotta olen nukkunut jossain, eli jossain päiväkäytöstä poistetusta virttynnessä asiassa. Nyt on ihan virallinen yöpaita.  Ja oon siitä näköjään niin tohkeissani etten nuku vaikka kello on vaikka mitä. (Oikeasti valvottaa, kun keksin tunti sitten alkaa pohtia miten rasittava työviikko on tulossa.)

Lauantaina oltiin Lapsen kanssa vanhuksilla ja palatessa kaupunkiin käytin satoja euroja spontaanisti aleen, josta siis yöpaitakin kotiui. Lisäksi ostettiin mm. Lapselle penaali (=pussukka), koska juuri pussukoita meidän taloudesta puuttuu. Olisi pitänyt ostaa myös huiveja, koska niitä löysin kaappeja siivotessa vain noin 3 laatikollista. Mies kysyi olenko voittanut Lotossa, mutta päinvastoin, ehkä iski joku post-vanhusvierailusuru, joka tervehenkisesti unohtui shoppailumaniassa. Itseasiassa perjantaina päädyin hakemaan luottorajan korotusta luottokorttiin, koska tajusin ettei käteivarat tule riittämään kaikkeen mitä HALUAN kesällä tehdä. Verkkopankki sanoi, että hakemuksissa on ruuhkaa, eli ilmeisesti joku muukin on keksinyt loman alla tarvitsevansa LISÄÄ kaikkea tai ainakin rahaa. Seuraavaksi otan pikavipin ja elokuussa kerään pulloja rannoilla. Hyvä tästä tulee.

 

suhteet oma-elama mieli

Toimistolla

Viimeiset viikot toimistolla ennen lomaa. Ilmastointi on rikki ja täällä on ihan saa**nan kylmä. Naputan tietokonetta kynsikkäät (onko se oikea sana?) kädessä. Kahvikone on rikki, siitä tulee maitokahvin näköistä nestettä joka maistuu tiskivedelle. Tekemättömien töiden lista on pitkä ja syksyn työlista vielä pidempi. Mutta hyvä niin. Tajuan miten paljon pientä nippelitietoa olen kevään aikana kerännyt, nyt koitan siirtää edes pääpiirteitä tuuraajalle, jotta saisin lomailla rauhassa. Päälimmäisenä ajatuksena tietysti se, että kukaan muu ei osaa kuin minä, mutta hätistän sen pois.

Jatkuvan uuden asunnon haaveilun sijaan olen siirtynyt sisustushaaveiluun. Haluan uuden olohuoneen. Haluan uuden sohvan. Vanha sohva on Miehelle ”kuin perheenjäsen”, olisiko jo aika jyrätä tämä toive? Haaveilen kirkkaan värisistä verhoista, isosta matosta. Tyhjemmistä kaapeista, turhasta luopumisesta – siitä että syksy olisi selkeä. Päässä ja kotona.

tyo-ja-raha tyo sisustus