Postauksen otsikko on taas Pienen toistama lause. Koska en vaan pääse yli siitä, miten hassua on kun mini-ihminen oppii puhumaan. Huono-suomi-henkilö jaksaa viihdyttää päivittäisillä kokeiluillaan. ”En kykkää muumipappa-sta”.

Mutta siis nukuin hyvin. Yöllä oli ollut käynnissä tuntien vessaramppausoperaatio, kun isommalla oli huono olo. Ja sitten vielä pitkä silittelyepisodi aamuyöllä, kun pienempää ahdisti. Alkuillan puhelimeni oli piipannut viestejä korvan juuressa, mutta kaikesta tästä tietämättömänä heräsin vasta puoli kuusi, kun joku huusi korvaan kertoi ”Kukkui hyvin”.

Univelkaa on tullutkin kerrytettyä ensin stressiheräilyyn hankalan työtilanteen takia. Ja sitten valvoen yötöntä yötä Sodankylän elokuvajuhlilla. Ja ah, Sodankylä, Helmi siitä jo kirjoittikin. Tuntuu, että tuli käytyä kaukana. Ehkä jopa menneessä ajassa.

Olen koko päivän miettinyt sopivaa kirjoitettavaa, mutta en saa ajatuksien päästä kiinni. Nyt jaan tänne ilahduttavan löydön Spotifyista.

Kannattaa myös kuunnella kappale Olet mulkku.

Voe että, näitä joskus soitettiin. Löytyi äidin vinyylihyllystä.