Tänään herättiin sateiseen maanantaihin. Mies heräsi Pienen kanssa kuudelta, mä nousin epähereillä kahdeksalta. Yhdeksältä olin jo todella huonolla tuulella, kun jaloissa pyöri kiukkuinen mini-ihminen, jota edes jatkuva tutin syönti ei hiljentänyt.

Sitten leivottiin kakku, jo perinteiseksi päiväkotitätien lahjaksi muodostunut joulukakku nimittäin. Molemmat tytöt leipoivat, Pieni söi jauhoja ja sekoitti. Isompi mittasi, sekoitti, oli innoissaan. Sen jälkeen syötiin lounasta. Sitten päristeltiin mahoja puoli tuntia. Mitäs kello on nyt. 11.30! En kestä!

Pieni korvasi lyhyitä yöuniaan kolmen tunnin päikkäreillä ja sillä aikaa Lapsen kanssa tehtiin helminauhaa, yksi hilekortti, muovailuvahasta pipareita ja muffinsseja. Ja töllättiin iPdia/tietokonetta KAUAN.

Pieni herännyt, välipala syöty, mitäs kello nyt on. Puol kolme. Ei oo totta. Nyt kyllä mennään ulos.

Hiekkalaatikolla ei ollut muita, jännä. Pieni katsoi minua silmissään aito kauhu ja hämmennys – oikeesti. Lapsi oli innoissaan mutalöllön tekemisestä kunnes kumppari hörppäsi vettä ja alkoi paleltaa. Sitten vielä pakotin lapset juoksemaan ympyrää kiipeilytelineen ympäri. Ulkoiluaika: 20 minuuttia.

Ennen pikkukakkosta ehdittiin vielä levittää jokainen lelu lattialle, leikkiä päiväkotia, syödä taas…

Iltaulkoilun hoiti Mies ostarin (sisä)liukumäessä. Mä menin salille.

Aikamoista.

Yli puolitoistavuotta kotona, olen aika vähän raportoinut siitä koti-ihmis kehityksestä. Mutta aitoon lifestyle-blogi-tyyliin jaan nyt yhden reseptin. Tadaa.

Talvisalaatti

Olisi mukavaa syödä salaattia, mutta kaikki vihannekset ovat tähän aikaan vuodesta ällöjä. Tämmöistä talvisalaatti tein tänään. Ohjetta voi varioida loputtomasti.

Sekoita suureen kulhoon:

purkillinen ituja
revittyä salaattia (jotain rapeaa laatua)
porkkanaraastetta
fetakuutioita
purkillinen papuja (vaikka niitä isoja valkoisia)
paljon auringonkukansiemeniä ja sesaminsiemeniä (pähkinöitä)
lorauta sekaan öljyä ja pippuria (sekä suolaa tai muita haluamiasi mausteita)

Tulee mukavan rapsakkaa ja terveellistä. Myös avokado toimisi tässä hyvin.

Iloa ja valoa joulunodotukseen!!

Kappas, kirjoitinkin viimeksi marraskuun alussa. Nyt onkin sopiva hetki pistää kuukausi pakettiin. Noin.

Kun olin lapsi, ihmettelin miksi äiti jaksaa manata pimeää ja synkkää marraskuuta. En nähnyt siinä (tai fiiliksissäni) mitään eroa tavalliseen. Mun synttärit ja joulu tulossa… Mutta nykyään kyllä tekee mieli joka päivä sanoa, että onpa synkkää ja pimeää, märkä maa oikein imee kaiken valon. Olen ollut väsynyt ja liian kiukkuinen.

Noh, marraskuu alkoi sairastelulla ja jatkui, tadaa, läpi koko kuun. Itsekin olin puolikuntoinen koko ajan, ja vasta toiseksiviimeisenä päivänä sain mentyä lääkäriin. Lekurin määräämät lääkkeet tuntuvat onneksi potkivan nopeasti ja olen muuttunut taas hetkessä (lähes) jouluihmiseksi.

Tajusin, että joulu on kohta. Mun kotiäitiys loppuu kohta!! Siispä eilen illalla pyörin S-marketissa hetki ennen sulkemista ja haalin kasaan tarpeet pakettikalenteria varten. Hyvä mä!

Tänään olen tehnyt joulupuuroa, lähettänyt toivelistan isovanhemmille, suunnitellut mitä lahjoja itse hankin, varannut kampaajan ja siivoajan. Ja vasta puolipäivä. Täytyy kyllä sanoa, että saamani lääkkeet ovat hyviä. Joudun naukkailemaan yskänlääkettä ehkä ihan jouluun asti, että selviän tästä kaikesta.