Luin kirjan: Taivaslaulu

Luin Pauliina Rauhalan Taivaslaulun. Tykkäsin. Olen lukenut paljon lapsista ja lapsettomuudestakin, mutta tässä oli kyllä aivan uusi näkökulma perheeseen ja lapsiin. Kirjasta enemmään esim tässä.

Kirjan lisäksi olen viime päivinä ajatellut mm. seuraavia.

– Omaa huonetta. Aamulla todella väsyneenä katsoin kateellisena Lapsen huonetta, joka loisti maagisesti jouluvaloissa. Sängyssä on todella monta peittoa ja tyynyä ja mikä ihaninta, siellä saa nukkua yksin. Olisipa mullakin oma huone.

– Kuka on keksinyt, että vauvojen pitää syödä hienojakoisia mössöjä? Ettei vaan olisi lasteruokateollisuus? Vauva on syönyt todella onnistuneesti nyt sormiruokia ja mietityttää, että miksi peruna pitäisi ostaa purkissa muussattuna, kun se näköjään menee alas kokonaisenakin? Ei ole mikään uusi asia, että Nestle on markkinoinut aikanaan, että korvike on vauvalle parempaa kuin äidinmaito ja ilmeisesti myös muovivaippa-firmat ovat levittäneet aktiivisesti tutkimustietoa siitä, että lapselle on tärkeä kehitysvaihe kakata housuun. (Koska tämä ei ole mikään wikipedia en ala etsiä lähteitä, nämä ovat siis faktoja kunnes toisin todistetaan.)

 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään

Feeling blessed

Jos tää ois Facebook, niin laittaisin statuksen kohdalle feeling blessed, koska olen tänään ajatellut hyvin lämpimiä ajatuksia sekä ystävistäni että asuinalueesta. Eilen juhlin synttäreitä saunan ja syömisen merkeissä ja sitten vielä vähän baarissa, hyvien ystävien hyvässä seurassa. Kiitos oli hauskaa! Sen verran tuli saunottua, että aamulla olo oli aika utuinen ja päätä särki. Lisävivahteen toi se, että Mies lähti reissuun ja olen loppuviikonlopun pallopäiden kanssa keskenäni.

Ja siitä päästäänkin asuinalueen ylistämiseen. Aamulla lähdimme ulos ja hiukan tuskaisena ajattelin edessä olevia kulutettavia tunteja. Pihalla oli hyvät leikit ja Lapsella seuraa. Lähdimme hakemaan ruokaa ja piipahdimme matkalla lasten askartelupajaan, jossa oli myös tuttuja. Lapsi teki värjätyistä maissinaksuista madon ja räkäpalloja. Siitä reipastuneena kävimme vielä yksillä markkinoilla ja Lapsi söi makkaran. Sitten haimme ruokaa ja kävelimme kotiin. Kaikki tämä siis kävelymatkan päässä kotoa. Tapahtumia, tuttuja, ruokaa, ainoana miinuksena oli ihan helvetinmoinen tuuli.

Monessa asiassa on käynyt niin hyvin ja niitä asioita olen juhlimisen jälkeisessä päässäni tänään fiilistellyt.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe