Lasten kanssa lomailu on niin intensiivistä, että työhuolet unohtuvat, täysin. Kaikki stressi ja ahdistus (siis työhön liittyvä) kaikkosi lomalla, niin että en oikein edes muistanut mihin jäin. Ai, projekti jonka piti olla valmis jo lomalle jäädessä ei ole valmistunut vieläkään. Ihan sama. On tärkeämpääkin mietittävää. Kuten sokeriaddiktio.

Lomalla (= oikeasti jo joulukuun puolivälissä) lopetin arkisokerilakkoni, koska jouduin tekemään laajaa tutkimustyötä etsien piparisuklaalle korvaajaa. (Fazer ei tehnyt tänä vuonna sitä ollenkaan.) Täydellistä korvaajaa ei löytynyt, mutta monenlaisia konvehteja on kulunut. Mättökaudella olen päässyt siihen pisteseen, että aamutkin alkavat suklaapalalla. Juuri nyt alkanut sokerilakko koskee koko perhettä. Onneksi lounasruokalassa oli dieettiini sopivasti porkkanakeittoa. Nam.

Lomalla en lukenut yhtään kirjaa. Buu. Mutta katsoin kokonaisen tv-sarjan. Jee. (The Affair 2). Lumi ja pakkanen piristävät kyllä, mutta valitettavasti juuri nyt on jo niin kylmä etten voi enää ulkoilla. Keväämmällä sitten.

Onko nyt se hetki, kun voi pistää kuluneen vuoden pakettiin ja tehdä listan seuraavalle? Jes!

Ensimmäinen ajatus tästä vuodesta on, että on tehty töitä ja sairastettu. On ollut yksi jalkaleikkaus, neljä korvatulehdusta, silmätulehdus, pari ykätautia, enterorokko, 10-30 flunssaa (laskutavasta riippuen) ja siihen päälle rokotuksia ja korvien putsauksia. Lapset tunnistavat jo lääkäriaseman oven ja huuto alkaa sisään astuessa. Lääkärissä käytiin aatonaattona ja vielä kahdesti ennen uutta vuotta, jokohan riittäis tälle viikolle.

Ja se työnteko. Tälle vuodelle olin asettanut tavoitteeksi tehdä töitä, kehittyä niissä, ehkä edetä uralla tms. Tämä osoittautui armottomaksi virheeksi, lopputulos on, että olen tehnyt valtavasti töitä saavuttamatta mitään, tekemättä mitään mistä olisin erityisen ylpeä tai jonka äärellä voisin nyt vuoden vaihteessa huokaista, että tämmöistäkin sain aikaiseksi.

Ensi vuoden listalla työ on tärkeässä osassa myös, mutta eri näkökulmasta. Henkinen takarajani on toukokuu, siihen mennessä pitää olla uusi työ, mielekkäämmät työtehtävät, mielessä tai haussa uusi koulutus tai jos ei mikään näistä, niin ainakin suunnitelma siitä, mitä seuraavaksi päivä/palkkatyö-otsikon alla tapahtuu. 

Muuten ensi vuodelle on listalla rauhaisaa mieltä, lisää treffi-iltoja, omien unelmien etsintää ja todellisten toiveiden kuulostelua. Kampaaja sanoi, että päähäni on alkanut kasvaa valtavasti uusia hiuksia, kehokin on messissä tässä elinvoimaisessa uudessa vuodessa.

Pienen nirinän jälkeen tästäkin vuodesta löytyy paljon hyvää. Karikkoinen työelämä on ollut opettavaista, väsymys on pakottanut pysähtymään ja kipeät lapset jäämään kotiin silloinkin kuin olisi ollut ”pakko” mennä. On ollut ikimoistoisia kesälomareissuja ja mieleenpainuvia elokuva-, teatteri- ja kirjakokemuksia. Yksi on oppinut puhumaan ja toinen lukemaan.

Onnellista ja hyvää uutta vuotta!