Kun ahdistaa, ajattelen – ensi syksynä elämäni on toisenlaista. Tämä ajatuskulku on aika tiedostamaton, mutta tällä viikolla tajusin sen ihan oikeasti. Olen rämpinyt läpi tämän työsyksyn, juuri tuon ajatuksen voimalla. Ensi syksynä on erilaista.

Olen tänä syksynä tehnyt töitä, joissa en ole hyvä, jotka eivät kiinnosta ja jotka jopa joiltain osin ovat ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Se on aika raskasta. Juuri nyt luvassa on kiinnostavampi työprojekti, mutta jos se ei jatkukaan, jos se ei oo sen kivempi. Millaista on ensi syksynä?

Onko vaikeaa kaikille vai vaan minulle, saada kiinni siitä mitä haluaa? Millaista haluaisi elämän olevan? En halua haahuilla turhaan, haluan askelmerkkejä.

Elämästä tulee erilaista, jos muuttaa, vaihtaa työpaikkaa tai vaihtaa alaa, viimeinen muutos alkaisi opiskelulla.

Jotta saisin kiinni siitä mitä pitää muuttua, että ensi syksynä elämä on toiselaista, ajattelin alkaa (yrittää) kirjoittaa unelmia auki. Yksikerrallaan. Toivon, että niitä pulppuaa paljon.

Ensimmäinen unelma

Olla asiantuntija. Eräs, joka tunsi minut lapsena, sanoi että olin nuorempana sanonut haluavani tiedenaiseksi. En muistanut. En ehkä ehdi enkä jaksa tiedenaiseksi (mitä se ikinä tarkoittaa), mutta haluaisin olla asiantuntija, sellainen joka voisi kirjoittaa aiheesta kirjan tai olla keskusteluohjelmassa vieraana. Niin, että voisin selkäsuorana sanoa, että ”kyllä, tämä on erityisalaani..”

…