Perheen alku

Eilinen vierähti taas vanhusten parissa. Tällä kertaa ei omien isovanhempien vaan 94-vuotiaan supernaisen synttäreillä. Tällä Mieheni mummolla on 5 lasta, 10 lastenlasta ja 9 lastenlastenlasta. Siinä kelpaa kuurona istuskella juhlien keskipisteenä ja katsoa jälkeläisiään ja puhua mitä mieleen tulee. Kesällä mummo sanoi minulle, että ”siinä on teillä mukava perheen alku kasassa”. Puuh, kuinka monta lasta vielä, että lasketaan perheeksi?

Kakkua leikatessa mummo kertoi joulutarinan. Ensimmäinen lapsi heillä jo oli, nukkui uunin pankolla ”koska tuvassa oli niin mahdottoman kylmä”, toinen oli tuloillaan. Aamulla huomasivat, että lumessa oli ”tallukkaan” jäljet, niin että jokaisesta ikkunasta on venäläinen käynyt kurkkimassa yöllä. Joulukuusta ei ollut omalla pihalla, joten mies kävi kuusivarkaissa. Yksi kynttilä oli kuusessa koristeena. Mummon mukaan tämä joulu oli kuitenkin paras ikinä, koska sai olla kotona. Ilmeisesti seuraavan joulun jo viettivät evakossa Karjalasta.

Hullua, että mun iPad-addikti lapset ovat vielä tavanneet ihmisen, jonka kultaisin joulumuisto on tuon kaltainen. Mitähän ne sitten 94-vuotiaana muistelee. Meidän eteisessä on valo, joka menee liiketunnistimella päälle, juuri yksi päivä naapuri nauroi, että tuota juttua on hyvä selittää lapsille ”äidin ja isän lapsuudessa piti itse laittaa valo päälle katkaisimesta, ja se oli ihan tosi vaikeeta kun piti pimeässä hapuilla nappia”.

Illalla kävin katsomassa intensiivistä keskustelua eli Rakkautta ennen keskiyötä. Trilogian keskimmäistä en ole nähnyt, mutta ensimmäisen kyllä. Elokuvassa oli hetkensä ja halusin sen nähdä, mutta jotkut kohdat tuntuivat teennäisiltä. Parin riidellessä nainen paasasi mm. siitä, kuinka reissuun lähtiessä mies pakkaa omat tavaransa ja nainen kaiken muun. Asia on niin itsestäänselvä, että onko se enää edes mikään havainto. Missä on perhe, jossa mies pakkaa?