Reissussa

Oltiin taas reissussa. Tällä kertaa ystävien luona, uudessa ihanassa ihanassa kodissa. Iski talokateus! Tämä siis viikonloppuna. Eilen käytiin taas isovanhempieni luona.

Lasten kanssa reissaaminen vaatii sellaisia valmisteluita, että lähtiessä on sellainen olo kun olisi lähdössä pidemmäksikin aikaan. Kun lähdimme häihin (oltiin reissussa 2 yötä), oli sellainen olo että pitäisi tehdä muuttoilmoitus, ainakin sanoa naapureille että olemme pitkään pois. Katkaista sähkösopimus. Sama moodi oli päälllä, kun lähdimme viikonloppuna yhdeksi yöksi pois kotoa. Tyhjensin jääkaappia ja pesin pyykkiä, kunnes tajusin että alle vuorokauden päästä ollaan jo takaisin.

Isovanhempien luona käytiin tekemässä makkarakeittoa. Olin soittanut kauppalistan edellisellä viikolla valmiiksi, liikkis isoisä oli osanut keittoa varten lauantaimakkaraa. Yhdellä menee nimet sekaisin höperyyttään, toisella muistisairauttaan. Lapsen nimi ei pysy kenenkään päässä. ”Nää vanhukset on musta hauskoja”, sanoi kuitenkin.

Vierailut siellä ovat raskaita. Uskomaton itsekkyys (ja yksinäisyys) heissä ärsyttää. Tulin kahden pienen kanssa bussilla ja vastalahjaksi he imevät voimat ja kylvävät syyllisyyden. Välillä tuntuu ettei ole puhuttavaa. Kävelyllä muistelevat kouluaikaisia lenkkipolkuja, mistä ne menivät ja kuinka kovaa juostiin. 70 vuotta sitten. Tästä aiheesta juttu luistaa. Maisemat ovat minun ja heidän lapsuudenmaisemia, tuntuu kuin kävelisin museoalueella. Toisaalta voisin olla leikkipuistomutsi myös täällä, jos elämä olisi niin heittänyt.