Tasapainoilua

Satuin tässä päivänä eräänä Vauva.fin keskusteluihin ja siellä silmiini osui keskusteluketju ”Paljon pähkinöitä syövät tänne”. Ei voi olla totta. Jostain syystä tällaisen keskusteluketjun olemassa olo romahdutti lopullisesti uskoni kaikkeen. Loputtoman pakolaiskeskustelun lisäksi ihmisillä on siis aikaa mm. keskustella pähkinöiden syömisestä.

Pari viikkoa sitten olisin saattanut kirjoittaa jotain sellaista, että syksyn tavoitteena on löytää tasapaino ja syödä enemmän pähkinöitä. Tiedätte sellaisen tyylin kirjoittaja on helsinkiläinen äiti ja pyöräilijä, joka pitää värikynistä ja suurista kahvikupeista – niin vähän siinä hengessä. No nyt en voi enää kirjoittaa pähkinöistä, niin kirjoitan tasapainosta.

Sen löytäminen on vaikeaa. Ajattelin/len, että minulle tekisi hyvää olla rauhassa, paljon kotona, niin että olisi mahdollisimman vähän mitään ohjelmaa. Sitten olen kuitenkin tilanteessa, että työt seuraavat kotiinkin, jokaisen tapaamisen perään on vielä toinen (sekä työ- että privaattimaailmassa), puhelin, sähköposti, whatsup, messenger ja mitä näitä on tuuttaavat kaikki viestejä. Ja työlistalle tulee koko ajan uusia juttuja, vaikka edellisetkin on tekemättä. Ja sitten se tuntuukin ihan hyvältä. Tutulta, sopivalta olotilalta, jossa vaan paahdetaan eteenpäin.

Tasapaino rauhan ja toiminnan välillä on elämässäni siis mysteeri.

Kaikkien näiden tapaamisten ja hulinoiden välissä maailmaan syntyi ihka ensimmäinen serkkuni. Pyöräilin töiden jälkeen sateessa synnytyssairaalaan sanomaan hei muutama tunti aiemmin maailmaan tulleelle pojalle. Hei! Ihmeellistä.