Tykkään nukkua vauvan vieressä mutta vielä enemmän tykkään nukkua

Nyt koitti se hetki, kun oli pakko aloittaa unikoulu. Vanhemmuusriitti. Kamalaa.

Nukahtaminen illalla meni ihan ok, niin ajattelinkin, se ei ole ollut pahin ongelmakohta. Kello yksitoista oltiin syvissä vesissä, silloin yleensä nappaan Vauvan viereen nukkumaan. Rauhoittuminen ja eri asteinen itku kesti tunnin. Siis ihan oikean kellosta mitatun tunnin, ei ”se tuntui tunnilta”. Se tuntui vuodelta. Tuntui samalta, kun itkevän yksivuotiaan jättäminen päiväkotiin. Olen pettänyt lapsen, minun pitäisi huolehtia eikä huudattaa. Tuntui myös samalta kuin oksennustauti, ei voi olla totta että se vielä kerran nousee ylös. Ja taas.

Tunnissa ehti tuntua monenlaista. Väsytti ja v****ti, tuli hiki ja jano. Tsemppasin itseäni ajattelemalla, että Vauva, se on joko tämä tai eronneet vanhemmat. Nyt tuntuu pahalta tunnin, vanhempien ero hiertää pidempään. Sen ajatteleminen auttoi vähän.

Vauva heräsi hyvällä tuulella. Ei mökötä. Vaikuttaa normaalilta. Ensimmäisestä yöstä selvitty.

Jos tämä toimii, kirjoitan tänne mitä ja millä opein on tehty. Jos ei toimi, vaikenen aiheen iäksi ja vaan suosiolla lopetan nukkumisen itse.