Tykkään vapusta

Hyvä vappu, munkkeja ja vapputanssit. Tänään myös testissä aikuismaisesti vappulounas, ihan ravintolassa. Kaikki tosi jees. Ja parasta vielä tulla tänään aikaisin kotiin, köllötellä perheen kanssa. Syödä rääppiäisruokia. Ja kaikki tämä hyvällä ja rauhallisella mielellä. On ollut sellaisiakin vappuja, kun tässä vaiheessa olo on ollut aika eri. Morkkis ja levottomuus ja sitä sitten pitkälle syksyyn. Ei siis toki vappumorkkista syksyyn asti ( vaikka kerran sekin oli kyllä lähellä), vaan yleisesti sekavia kesäpäiviä ja iltoja ja nuoruutta ja hölmöyttä.

Tässä vanhassa seesteisessä elämässä arvostan eniten sitä, että osaa ajatella ” joku toinen kerta”, ”ehkä ensi vuonna”, ”tuleehan näitä” ja oikeasti ajattelen ja tarkoitan niin. Että yksi vappu tai kesä tai perjantai-ilta ei tunnu dramaattiselta ja loppuelämää määrittävältä, että on ihan ok ja hyvä siinä missä on, ei tarvitse olla kaikkien kanssa kaikkialla yhtä aikaa. Ja jos lapsi väsähtää ja pitää lähteä kotiin, se tuntuu ihan hyvältä, koska onhan näitä ollut ja tulee vielä. Noh, monelle tämä on varmasti itsestäänselvyys, mutta itse kyllä arvostan tätä mielenrauhaa ja sitä ettei harmita jos jostain (muka) jää paitsi.