Vauvavuosi lopuillaan

Imetys on loppu, ensimmäiset askeleet otettu ja eka syntymäpäivä häämöttää. Edelleen usein väsyttää, mutta jostain on päiviin tullut aikaa ja energiaa. On heitelty keppejä sillalta ja katseltu kun ne tulevat toiselta puolen virran mukana, rakennettu ja rikottu torneja, luettu kirjoja. Kaikkea tätä ilman, että on kiire nukuttamaan ja syöttämään, mennään äkkiä ennen kuin alkaa huuto. Osa johtuu kevätvalosta ja osa siitä, että oikeasti elämä vaan alkaa helpottaa kun 1 vuosi tulee täyteen.

Koko ajan olen ihaillut pieniä sisaruksia, mutta matkalla vasta oikein tajusin, miten mahtavaa on että heillä on toisensa. Tytöt syöttävät toisilleen riisikakkuja, villitsevät toisiaan ruokapöydässä, istuvat samassa ammeessa ja räiskyttävät vettä toistensa päälle. Ja miten ymmärtäväinen isompi jaksaa olla, vaikka toinen rikkoo rakennelmia ja tunkee lego-ukkoja suuhunsa. ”Hei, Vauva voi olla tässä leikissä suihku”. Itse olen ajatellut, että sisaruksia kaipaa vasta aikuisena, mutta juuri nyt näyttää, että on niistä aika paljon riemua myös lapsena.

Ja siellä matkalla oli muuten i-h-a-n-a-a. Kahden lapsen kanssa matkailu on mahdollista!