Kuka minä olen??
Kuka minä olen….olenko edes olemassa?Olenko vain auringonsäteen häivähdys tuulessa vai kenties pisara meressä? Olenko sinun sanoistasi muodostunut vai käytökselläsi muovautunut?
Kuka tietää..? Olenko tällainen tarkoituksella , olenko aina vääränlainen vai josko olenkin oikeanlainen…Kuka tietäisi sen..? SANOITTEKO tarkoituksella minulle ne rumat sanat , jotta löytäisin polkuni…paikkani maailmassa? Halusitteko tarkoituksella pahoittaa mieleni jättämällä ulkopuolelle…sanomalla kamalia asioita minusta? Olenko minä se mitä te sanoitte…? Aina väärän kokoinen, näköinen ja ennen kaikkea kuuloinen. Älä tee noin, älä tee sitä….Olemmeko niin kauan hukassa kunnes ymmärrämme , kuka olemme ja mistä tulemme…?
Luin jostain , että jos haluaa löytää itsensä … täytyy ensin unohtaa kaikki mitä minusta on sanottu. Se lienee totuus. Olen elämäni aikana kohdannut aina kerrasta toiseen (jostain syystä) syytöksiä siitä kuinka aina joku minussa tai sanomisissani on vikana. Ei onneksi enää viime vuosina, tai sitten voi olla etten enää ole välittänyt….Tässä matkatessani itseeni , olen joutunut läpi käymään monenlaisia tunteita, asioita ja ihmisiä. Kaikilla tapaamillani ihmisillä lienee ollut jokin merkitys ? Oli se sitten negatiivinen tai positiivinen kokemus…Minä en ymmärrä miksi ihmisillä on niin älytön pakkomielle määrittää toisia ja kertoa kova sanaisesti oma mielipiteensä kustakin ihmisestä.Nostetaanko sillä omaa itsetuntoa korkeammalle…? Miksi minun pitäisi olla sinun määrittämä ilmentymä..?Voisinko olla oma itseni , tällaisena…epätäydellisen täydellisenä… minuna?Samalla matkalla minuun on ne ns. ”ystävät” jääneet aikaa sitten junasta…koska me aina reflektoimme itseämme muihin…ja jos minä muutun niin eihän se toinen näe sitä enää niin. Sama asia on jos jossain ihmisessä joku ärsyttää tai herättää tunteita… eivät ne johdukkaan siitä toisesta vaan minusta itsestäni. Joku minussa herättää sinussa olevan kohdan joka usein on joku oma negatiivinen puoli.. tätä on vaikea ymmärtää…mutta mikä muu meitä voisi ärsyttää toisessa…ja jos me kerran peilaamme itseämme muihin niin eihän siinä ole vaihtoehtoja…
Hiljaa pienin askelin löydän itseni ja tiedän kuka olen. Olen kaikkea, kaikkea mitä voit vaan kuvitella. Koko universumi minussa…sinulle jos haluat sen vastaanottaa…! Olen se henkäys tuulen, auringon viimeinen säde, yön pimein musta ja taivaan miljoonat tähdet. Luen ajatuksiasi kuin avointa kirjaa, luotan intuitiooni ja annan sen johdattaa…minne se ikinä johdattaakaan…?
Katson sinua ja näen siellä itseni. Minä en yritä enää miellyttää sinua , en puhu sinulle asioita mitä tahdot kuulla…kerron sen mitä minun pitää sanoa. Olen selvänäköinen , kerron sen mitä minulle annetaan , sen minkä milloinkin voit vastaanottaa. En ole ilkeä , en ole paha , olen hyvä ja haluan vain hyvää. Jos sinä et sitä niin näe, niin suosittelen sinunkin kääntymään itseesi , tekemään oman matkaan itseesi löytääksesi vastauksen minusta. Olen herkkä ja ihana. Sydämeni on niin suuri, että sinne mahtuu koko maailma..minulla niin paljon rakkautta annettavana, jos vain olet valmis sen vastaanottamaan…! Ajattelen ensiksi aina muita, mutta nyt olen alkanut ajattelemaan minua ensiksi ja sitten muita. Luonnollisesti päätökseni pyrin tekemään sydäntäni kuunnellen ja muiden ajatuksia huomioiden. Tekisin rakkaimpieni vuoksi kaiken. Se jota sydämeni todella rakastaa, saa kaiken…koko universumin kauttani…pelkkää rakkautta…pyyteetöntä rakkautta sinulle…joka saa sydämeni soimaan….
Se soittaa omaa säveltään…jos olet oikein hiljaa kuulet sen herkän sykkeen..jos oikein hyvä tuuri sattuu saat omasikin sykkimään samaan tahtiin…Vanhoille sieluille saman rytmin löytyminen on välillä vaikeaa. Olen niin syvä kaikin puolin , että monet eivät kykene edes hipaisemaan minua . Se on surullista, mutta niin palkitsevaa. Etsin ihmisistä aina kontaktin , tunteen olemmeko samalla soinnulla…se tunne on sanoin kuvaamaton…täydellisyyttä hipoen tunnen sinut jo ennestään…sielusi tuntee minun..tunnethan sinäkin minun? Onko sinulla tunnetta.. tarvetta yhdistyä ihmisiin…löytää yhteys, syvä yhteys…ehkä ei… se on totta. Minulla on taas tarve löytää välitön syvä yhteys ihmisiin..se on siunaus ja taakka.
Jatkan tästä taas pohdikeluani …matka jatkuu …sisälleni..milloin olen perillä?? Olen nähnyt unia kuinka ihmiset yrittävät tappaa minua , ainoa ajatus mikä minulla sen hetkellä on ,että olen niin täynnä valoa ettet ikinä pysty sitä kukistamaan. Se on totta, minua ei saa koskaan sammumaan…himmenemään kyllä mutta ei sammumaan. Toisaalta olen unissa myös tavannut ystäviä ja ihmisiä. Heillä jokaisella on ollut jokin asia, kuten eräs naimisiin menevä ystävä saapui uneeni kertoen kuinka hän ei tahdokkaan naimisiin…tämä lienee myös totta…koska vaistoan asioista ettei kaikki ole sitä miltä näyttää…kuvien takana surullinen ihminen..! Tästä se jatkuu enkeleiden ja intuition seurassa…tulevana viikonloppuna kisaillaan Levi Arctic Challengessa… siitä sitten myös kuvia…ja ennen kaikkea tarinaa varmasti riittää :D
Kiitos ja LOVE U <3