Alku

​Olipa kerran , jokainen ihana tarina alkaa juuri noilla sanoilla. Tämä tarina on tosi, eikä aina todellakaan ihanaa tai sadunomaista.Tämä on ensimmäinen blogi postaukseni , olen pohtinut jo kauan ,että haluisin avata elämääni, kokemaani ja tarinaani teille. Ihmisille , jotka ovat ehkä samassa elämäntilanteessa tai aloittamassa matkaansa henkisellä

tiellä. Tai ehkä vain oivaltaa kauttani jotain upeaa ja ihanaa elämästä.En tiedä haluaako kukaan tätä lukea tai kiinnostaako jutut edes ketään ja silläkin uhalla teen tämän. Ihan kuin joku taas päässäni jankkaa , että mun pitää tehdä tämä. Tämän avulla voit auttaa ihmisiä , se on juuri sitä mitä sinä haluat tehdä. Antaa hyvää muille <3 Kyllä , niin haluan !

 

Minun elämäni näinä 30 vuotena on ollut suhteellisen värikäs. Sinne mahtuu perheväkivaltaa, pelkoa, kiusaamista, surua ja itkua. Minua on viilattu 100 linssiin, olen ollut sinisilmäinen liian monta kertaa. Siihen kuuluu myös ihania asioita mieheni, lapseni , kotini ja työni. Sekä perheeni ja siskoni.Elämääni on kuulunut maagiset asiat, enneunet, ennustukset ja intuitio. Olen ollut pienestä asti sinut sen asian kanssa, koska siitä keskusteltiin ja kuulin aikuisten niistä usein puhuttavan. Näin itse pienenä usein enkeleitä, kirkkaan keltasia valo-olentoja jotka näyttivät häikäiseviltä. Mä kuitenkin pelkäsin niitä ja muistankin vetäneeni peiton korviin aina nähdessäni heitä. Nykyään en niin selkeästi näe heitä, mutta tunnen kyllä. 

Viisi vuotta sitten tapahtui jotain mikä sai minut ”heräämään”, ukkini kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen. Se tapahtuma muutti elämäni lopullisesti. Oli kuin joku minussa olisi kuollut. Sydämessä valtava suru ja kaipuu. En ymmärtänyt tuolloin miksi tämä ihminen sai kuollessaani minussa tuntumaan tältä, olinhan kuitenkin nähnyt kuolleita ja toinenkin isovanhempini kuoli jo kauan ennen tätä, enkä silloin ollut näin maassa. Kului aikaa ja äitini kertoi tutustaan energia-hoitajasta jonka luona oli käynyt ,että kokeile sitä josko se auttaisi. Tästä ns. toivosta innostuneen , että saisin ukkiini yhteyden niin varasin ajan hoitajalle. Muistan ensimmäisen kertani kuin tämän päivän. Mua jännitti ihan älytön, mutta toisaalta valtava innostuksen tunne sai minut jotenkin onnelliseksi, olisinpa tiennyt mikä minua odottaa siellä. No mä pääsin perille ja näin pienen sinisen talon, valkoinen ovi josta kävelin sisään . Sisällä tuoksui itämaiselle :D jos ymmärrätte mille se tuoksuu, kuin joku kukka jota suitsukkeissa poltetaan, tuoksu on lumoava. Astun sisään eteisestä huoneeseen , joka on verhottu valkoisilla verhoilla .

 

Auringonvalo tulvii sisään verhojen lävitse. Oloni on todella seesteinen ja sisäinen rauhantunnetulee sydämeen. Huomaan keskellä huonetta seisovan todella iloisen ja hymyilevän naisen. Hän sanoo minulle, tervetuloa iloisesti ja kertoo kuinka paljon mukanani tulikaan enkeleitä ja kuinka tein matkan ennen tuloani jo hänen luoksensa. ( Tein tällaisia tiedustelu matkoja tietämättäni jo aikaa sitten)Kyllä ajatustasolla energiani kulkevat eri paikkoihin näin halutessani ja tietääkseni kannattaako minun tehdä jotain vai ei ja minkälainen fiilis jossain paikassa on. Päästyäni tästä , hän ohjaa minut hierontapöydälle makaamaan, laskee ylleni pehmeän valkoisen viltin. Hän alkaa välittömästi saamaan tietoa ja hoitamaan kehoani. Tunne oli valtaisa, tuntui kun kehoni olisi tärissyt , heilunut edes takaisin, noussut ylös ilmaan . Kuumia aaltoja , kylmiä väreitä ja kaikkea siltä välillä kehossani tuntui. Pian hoidon jatkuessa , nainen kertoo että joku henkilö saapui hoitoon, hän sanoo minua rakkaaksi lapsekseen, ja välittömästi mun päähän iskeytyy yksi ihminen ukki, se ihminen jota olin jo vuoden kaivannut syvästi. Silmistäni valui vain kyyneleitä, en voinut uskoa sitä todeksi, edelleen asia tuntuu uskomattomalta. Silmäni olivat suljettuina ja kyyneleiden virratessa yritin vain pysyä hetkessä kiinni. Halusin nauttia jokaisesta hetkestä jonka saisin olla siinä energiassa. Hoidon loppupuolella hoitaja sanoi minulle ,että nyt hän tuli kertomaan hyvästit ja vilkuttaa sinulle tuolla kauempana. En voinut muuta kuin itkeä. Tästä tapahtumasta on jo 4 vuotta.
Tuosta hetkestä ja ukin kuolemasta alkoi tie jota olen kulkenut välillä kevyin ja välillä kovinkin raskain askelin…Tämä kaikki ryöpsähti ulos kerralla, olen pahoillani jos teksti on sekavaa, antakaa anteeksi minulle olen vasta vauvan askelin tässä en ole mikään ruuuneberi ja kirjakieleni saattaa olla välillä hukassa mutta, täydellä sydämellä teille tahdon antaa uskoa, toivoa ja rakkautta… sekä toivon paljon lukijoita ja viestejä teiltä ihanilta ihmisiltä ja jaan teille paljon jo kasattua ns. tavaraa ja sitten päivittäisiä tulevia ihania uusia juttuja :)

Love You <3