Fyysisesti täällä, henkisesti todella kaukana
Olin lomalla pari viikkoa Espanjassa, palasin lauantaina helsinkiin. Mun ei ikinä ole niin kamala ollut tulla kotiin kuin tuolta reissulta. Siellä olo oli mahtavaa, oli ihana lukea päivät ja ottaa aurinkoa. Nauttia vaan olostaan ja keskittyä kuuntelemaan lintujen laulua aamusta iltaan.
Kyseiset kuvat eivät ole Espanjasta vaan 3 vuoden takaisesta Seychellien matkasta. Paikkahan on kuin paratiisi maan päällä. Ihmiset sanovat, että Suomen lapissa on hiljaista mutta väitän , että tuolla oli oikeasti HILJAISTA . Täydellisen hiljaista. Rannan valkoisessa hiekassa pieniä valkoisia rapuja , kaivavat koloja hiekkaan ja kiputtelevat pitkin rantaa.Tuo kaksi viikkoa kului kuin siivillä, joskus vielä haluan palata tuonne paratiisiin. Kaikella on kuitenkin kääntöpuolensa , kamala määrä roskia rannalla joka aamu, merestä kantautui vaikka mitä sandaaleita, pulloja siis ihan kaikkea mitä kuvitella voi. Se teki mieleni surulliseksi , koska miksi saatutetaan luontoa , tuota kaunista paikkaa. Eikö oikeasti kukaan välitä?Maailmassa kehitellään vaikka minkälaisia uusia teknologisia laitteita ja muita , mutta luontoamme ei saada pidettyä puhtaana ja kehiteltyä siihen laitteita , joilla ylläpidettäisiin jätteiden keräystä. Surullista mutta totta. Me hukumme pian kaiken roskan sekaan :(
Olen lähdössä kesä-heinäkuun vaihteessa Italiaan. Katsotaan millainen reissu siitä tulee. Se on tyttöjen reissu, mahtavassa seurassa aika kuluu varmasti kuin siivillä <3Olemme varanneet ihanan maalaistalon , joka on kuin pieni linnake keskellä Toscanaa. Olen pienestä saakka unelmoinut reissua tuonne ja katsellut kuvia sekä elokuvia paikasta. Toivottavasti se on yhtä satumainen todellisuudessa kuin minun unelmissani. Vuokraamme auton , jolla voimme huristella Rooman kaupungin hurinasta,rauhalliselle maaseudulle. Paikassa on oma pieni viinitila, heh odotan sitä varmaan eniten…. pääsee maistelemaan ihania viinejä ja herkkuja. Laitan postauksen sieltäkin niin pääsette fiilistelemään Toscanaa ja Italian kauneutta. Josko teidänkin seuraava reissu suuntaisi sinne :)
Rakastan matkailua yli kaiken. Jos minulla olisi mahdollisuus olisin suurimman osan vuodesta jossain päin maailmaa. Haluaisin tutustua eri kulttuureihin ja ihmisiin. Tavata uusia ihmisiä, ehkä solmia tuttavuuksia. Nauttia hyvästä ruuasta ja juomista. Nähdä maailma todellisuudessa sellaisena kuin se on , kokea sen syke ja sykkiä sen tahdissa. Inhoan kuitenkin lentämistä ja niitä pitkiä matkoja siirtyä paikasta paikkaan. Olenkin pohtinut että minulle sopisi mieluummin reppu reissaaminen kuin lentäminen. Sekin voisi olla hauskaa, kulkea pika junilla paikasta A paikkaan B.No anyway, nyt kotona taas luomassa tätä arkea, joka ei aina vastaa aivan sydämeni toiveita, mutta pikku hiljaa askel askeleelta toteutan unelmiani ja siirryn kohti sydämeni todellisuutta.
Tiedättekö sellaista tunnetta kuin joku puuttuisi koko ajan, vahva tunne etkä ymmärrä mistä se johtuu? Olen myös miettinyt , et onko minussa oikeesti joku vialla…olenko vaan tyhmä ja säälittävä joka ei koskaan voi olla tyytyväinen mihinkään…! Mutta jos pysähtyy paikoilleen tyytyväisyyteen jämähtääkö sitä kokonaan, mikään ei etenisi ja olisiko silloinkaan onnellinen?Mielestäni Onni löytyy sydämestä, oikeiden ihmisten, asioiden ja kodin kautta. Minusta itsestäni. On tehtävä tilaa sellaisille ihmisille jotka vastaavat minun todellisuutta, silloin se automaattisesti tarkoittaa , että myös vanhat jää pois. Minulle itselleni on käynyt tässä matkan varrella niin , että kaikki melkein ystävät ovat vaihtuneet. Tajusin , että haen vääriä asioita noista ihmisistä. Mun pitää koko ajan esittää eri rooleja kullekin , jolloin se ei ole aitoa. En mä halua olla feikki ja esittää mitään. Mä olen tämmöinen kuin olen. Uskon niihin omiin totuuksiin ja luotan intuitioon ja sydämeni ääneen. Ne johdattavat minut oikealle polulle, vaikka väliin harhaudun niin lopulta huomaan päätyväni samalle polulle uudestaan.Epätäydellisen täydellisenä .Tällaisia mietteitä tänään…
Love You <3