Yksinäisyyden hiljainen hymni

Yksinäisyys, mitä se on? Onko se sitä ettei koko ajan joku ole lähellä tai että ei oikein elämässä yleensäkään ole ketään. Mielestäni se on juuri nuita ja paljon muutakin… tulee mieleeni laulu… Niin kaunis on hiljaisuus ja kauniimpaa on kaipaus…
Onko vanhukset yksinäisiä, omissa kodeissaan , vanhusten taloissa…? Onko lapset yksinäisiä kiireisten aikuisten keskellä? Onko aikuiset yksinäisiä kaiken kiireen keskellä? Onko vaimot, miehet, äidit , isät , mummot, vaarit , lapset , naapurit tai vaikka afrikan nälkää näkevät ihmiset yksinäisiä?Onko yksinäisyys tunne vai onko se todellisuus???

Minulle yksinäisyys on samalla vapaus ja vankila. Rakastan olla yksin, rakastan olla ihmisten kanssa. Ihmisille antamani aika vaatii minulta palautuakseen yksinäisyyttä. Rakastan erakoitua kotiini. Sukeltaa omaan pieneen kuplaani ja vain omine ajatuksieni kanssa. Yksinäisyys on myös kurja kaveri. Se ei kysy aikaa ei paikkaa. Ihan yhtäkkiä kenelle vain voi tulla tunne yksinäisyydestä. Kaipaisin välillä enemmän yksinäistä aikaa, ymmärrettävästi yrittäjänä ja monen lapsen äitinä, yksin olo on vain sumuinen haavekuva ;D

Tästä päästiinkiin aasinsiltaa asiaan, yksin olo ja yksinäisyys on todellakin eri asia. Yksinäisyys kalvaa sielua, kun taas yksin olo antaa paljon. Oman itsensä kanssa käyty keskustelu pään sisällä avaa uusia kulmia asioihin. Antaa asioille perspektiiviä…toki siinäkin liika on liikaa.Inhoan olla yksinäinen. Tunne siitä ettei ole ketään jakamassa elämää. Olen yksin maailmassa, jossa muilla ei ole niin yksinäistä, mutta tämäkin lienee kuvitelmaa..koska onhan muutkin yksinäisiä…ovathan?

 

Rakastan luonnossa oloa ja taivasta…kauniita eri sävyjä aina. Tälläkin hetkellä paistaa niin kaunis aurinko….sateisen päivän jälkeen paistaa aina. Yksinäisyyden hiljainen hymni koostuu juuri noihin kuviin kätkeytyvästä hiljaisesta kuiskeesta. Voit kuvitella koivun oksien hiljaisen havinan tuulen tuudittaessa puuta….tai jospa voisi kuulla pilvien pehmeää sointua taivahalla…Luonnon kauniiden henkien liikehdintää…puiden ja kasvien henget laulavat kaunista hymniä….siellä ei enää tunnu niin yksinäiseltä…

 

 

 

 

 

Ymmärsin tänään , että oivaltamalla näkymätön maailma ympärillämme , avaa se uuden portin elämään. En ole yksin en koskaan. Minulla on aina mukanani useampi suojelusenkeli, joka meillä jokaisella on. Minulla on valonauttajia, yksisarvisia ja keijuja ympärillä. Jättäen minulle kauniita merkkejä huomatakseni heidät ja oikean polkuni jota kulkea.

Harjoittelin tänään energiahoitoa ystävälläni ja voin kertoa miten hyvältä se tuntuikaan…! Yksi uusi alku polullani, jossa en ole yksin enkä yksinäinen. Polulla on paljon uusia ihmisiä, jotka olemme sopineet tavataksemme siellä. Jokaisella joku uusi merkitys, ehkäpä tuoda minulle vähemmän yksinäisyyttä elämään …tai ehkä vain avatakseen silmiäni maailmalle…jotta näkisin kaiken ihanan mitä minulla on…ihania lapsia ,ihania ystäviä, ihania läheisiä …toivon kaikille yksinäisille sieluille paljon uskoa tulevaan ja lähetän paljon enkeleitä matkallenne tukemaan yksinäisyydessä…!

Yksinäisyyttä ei näe sen voi vain kokea <3Jos joku haluaa minulle harjoitushoitoihin, niin laittakaa viestiä …

<3 Love U