Miksi kaikki pitää olla aina vain nopeampaa

Nykymaailman meno tuntuu kaikessa yksinkertaisuudessaan korostavan nopeutta ja helppoutta. Lähes kaikissa elämän osa-alueilla pitää pystyä tekemään kaikki entistä helpommin ja nopeammin. Kun samalla työtkin tehdään entistä nopeammin, ja työajat ovat pienentyneet, on meille kaikille tullut entistä enemmän vapaa-aikaan. Mutta onko meillä todellisuudessa enemmän todellista vapaa-aikaa kuin ennen? Vaikka teimme enemmän ruumiillista työtä kansakuntana vielä pari vuosikymmentä sitten ja raadoimme maamme eteenpäin viemiseksi, oli meillä silloinkin vapaa-aikaa. Siihen aikaan vain ei ollut digitekniikkaa, internettiä eikä mitään mobiililaitteita, joten esimerkiksi ihmisten kohtaamiset tapahtuivat paikanpäällä ja puhelimitse. Nykyään ihmisten kohtaamiset järjestyvät paljon diginä, josta myös osaksi kiittäminen viime vuonna seuraksemme saapunutta virusta.

Mutta takaisin tuohon nopeus ajatukseen. Meidän monet peruspalvelummekin perustuvat entistä nopeampaan palveluun. Tällaisia ovat niin pankkipalvelut kuin nettikasinoiden nopeat kotiutukset, markettien pikakassat, etukäteen netistä tehtävät tilaukset ja niiden hakemiset tavarataloista. Onko mikään näistä nopeutuneista palveluista kuitenkaan todellisuudessa helpottanut elämäämme, vai ovatko ne tuoneet vain uusia tehtäviä ja kiireen tunnun. Kun kaikki tapahtuu entistä nopeammin, luomme illuusion jatkuvasta kiireestä, vaikkei todellisuudessa mitään kiirettä olisi. Me vain haluamme kaiken ja nyt, ei huomenna.

Yksi suurimmista nykypäivän kiireen tekijöistä on aina mukana oleva älypuhelin. Sen mukana kulkee useilla myös työasiat, omat muistilaput ja nykyään myös ne valokuvakansiot sekä kaikki kontaktit kavereihin eri digitaalisten sosiaalisten kanavien kautta – ja tämä kaikki on tapahtunut viimeisten 20 vuoden aikana. Muutos, jota kukaan ei voinut nähdä etukäteen. Vaikka se onkin tuonut paljon hyvää, on se tuonut myös tämän nopeusajattelun ja kiireen meille entistä läheisemmäksi aamusta iltaan.

Kiire ei ole hyväksi meille ihmisille

Mitä jatkuva kiire tarkoittaa pääkopallemme? Ei ennen ”tarvittu” nykyisiä uusia (ja nopeita) palveluita, joissa paetaan arkea erilaisiin retriitteihin. Ennen harrastettiin kiireetöntä tekemistä vapaa-ajalla, eikä sitä vapaa-aikaa täytetty kaikella mahdollisella. Silloin kyllä ei ollut tarjollakaan mitään, joten olisi syynä sittenkin meillä ihmisillä nimenomaan se, että emme tunnu olevamme koskaan täysin tyytyväisiä nykyhetkeen ja kaipaamme aina vain ”parempaa”. Puhutaan ”suorittavasta ihmisestä”. Meiltä odotetaan suorituksia lapsena koulussa, sitten opiskellessa ja aikuisena odotukset tulevat sekä työstä että omasta sosiaalisesta verkostosta. Näin on ainakin useimmilla meistä, se kuuluu tämän hetken kulttuuriimme ja ilman sitä ei varmaan olisi tapahtunut menneiden aikojen teknisiä kehityksiä, eikä kukaan oikeasti halua palata aikaan entiseen.

Miten saataisiin muutos?

Se, että ennen tuntui ihmisillä olevan enemmän aikaa keskustelemiselle ja pelkälle olemiselle, on mennyttä, sillä nykyaikainen tehokkuusajattelu ja tehokkuus vaatimukset eivät anna siihen mahdollisuutta. Kun kuitenkin samalla tiedämme, ettei nyt eikä tulevaisuudessa tunnu työt riittävän kaikille, joudutaan jossain vaiheessa kuitenkin miettimään uusi tapa työn ja tehokkuuden ajattelulle. Meidän on löydettävä koko yhteiskunnan laajuudelta uusi hitauden ihannointi, tai ainakin päästävä pois tästä ”aina vain nopeammin” ajattelusta. Kuka oikeasti tarvitsee esimerkiksi joka päivä 24h auki olevia ruokakauppoja?

Ota hetki ja pysähdy

Jokaisen meistä pitäisi ehtiä aina välillä pysähtyä. On hyvä miettiä mitä on tekemässä elämässään, ja mitkä ovat todella ne asiat, jotka tekevät omasta elämästä elämisen arvoisen. Osalle meistä se on ura, toisille perhe, jotkut meistä keskittyvät täysin omaan itseensä. Tärkeintä kuitenkin on tuo pysähtyminen, elektronisten laitteiden sivuun laittaminen ja vain oman itsensä kanssa hetken viettäminen. Se on ihan sama juttu myös yritysmaailmassa: jos olet joskus laittanut oman yrityksen pystyyn, pitää sinun aina välillä pysähtyä miettimään sen yrityksensakin nykytilannetta, ja minne olet viemässä sitä tulevaisuudessa. Vaikka emme tiedä mitään tulevaisuudesta, kuten viime vuosi meille karvaasti opetti, voimme kuitenkin aina pysähtyä miettimään niitä asioita mitä olemme tehneet, ja mitä meillä on nyt. Eikä silloin tarvitse tehdä sitä kiireessä – aina löytyy hetki aikaa omalla itselle ja omalle tulevaisuudelle.