Holy XXXXX, tekee mieli nykyään sanoa aika useinkin seuratessani netissä eri e-urheilun ottelulähetyksiä lähinnä Twitch-kanavilta. Nimittäin silloin kun itse aloitin tietokoneella pelaamisen 80-luvulla eli viime vuosituhannella, ei mielessä ollut mahdollisuudet, että jonakin päivänä voisi tietokonepelejä pelaamalla jopa ansaita ammatikseen.

Nyt sitten viimeiset pari vuotta on tullut lähemmin seurattua e-urheilun kasvamista niin täällä Suomessa kuin muualla maailmassa jopa siinä mittakaavassa, että viime vuonna laitettiin pystyyn oma e-urheiluun erikoistunut uutissivusto. Tavoitteena ei ole sen vähempää tai  enempää kuin suomalaisen e-urheilun tason nostaminen, ja siinä auttaminen, tukeminen – lähinnä sitä kautta, että kerromme mitä tapahtuu ja olemme luomassa uudenlaisia kanavia yhteistyöhön organisaatioiden, pelaajien ja yritysten välissä. Meidän oma suomiesports.fi ei ole vain hetken mielijohde. Meillä jokaisella on taustalla pelaamista ja pelaamme itse asiassa koko ajan. Itsekin, vaikka ikää alkaa jo olla, ja vaarinakin tullut oltua jo vuosia, niin älypuhelimessa on useampiakin pelejä – shakista lähtien. Tiesitkö muuten, että vuoden 2020 eniten tienannut e-urheilija oli shakinpelaaja, ja hän kotiutti reilut puoli miljoonaa tililleen.

Se onko e-urheilu sitten varsinaista urheilua, on kysymys, jota ei pidä oikeasti edes miettiä – sillä e-urheilu on yhtälailla kamppailulaji kuin monet muutkin. Siinä vaiheessa kun voit yksin tai oman teamin kanssa voittaa satoja tuhansia euroja, on kyseessä laji, jota ei pidä väheksyä. Varsinkaan kun kaikkien tilastojen mukaan nuoret aikuiset ovat tavoitettavissa e-urheilun kautta kaikista parhaiten – mutta minkä pelin? Pelejä nimittäin on todella paljon. Miksi sitten tämä juttu kulttuuriosioon ja maailman matkailuun? No, ensinnäkin pelaaminen on noussut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana aivan uudella tavalla arkemme osaksi ja samalla osaksi myös kulttuuria, sekä pelitaiteen että kamppailujen kautta. Lisäksi viime vuosi näytti viimeistään sen, että voi pelata missä päin maailmaa tahansa ja olla osa kansainvälisen joukkueen rosteria, vaikka et olisi lähtenyt kotoasi minnekään – kuten esimerkiksi yksi CS:GO pelin isoista suomalaisista maailman staroista Aleksi Virolainen teki.

Mikä sitten saa yli 50-vuotiaan pelaamaaan tietokone- ja mobiilipelejä? Se sama syy, kuin mikä sai pelaamaan niitä pelejä teininä – pelaaminen, voittaminen ja ajanviete. Tässä iässä ei enää mieti ammattilaisuutta, mutta tuon suomiesports.fi sivuston kautta toivomme pystyvämme tulevina vuosina auttamaan suomalaisia nuoria pelaajia löytämään sen parhaan pelinsä, joukkueensa ja kanavansa eteenpäin.

Eikä pelaaminen todellakaan ole välttämättä sitä CS:GO tai Call of Duty ampumista, vaan pelaaja voi suuntautua aivan erilaisiin peleihin joita ovat mm. Starcraft II, edellä mainittu shakki tai ylläoleva League of Legends pelin mobiiliversio Wild Rift. Myös erilaiset ajopelit F1, Ralli ja muut ovat jo pelattavissa myös kilpailullisina lajeina, joten peleissä riittää valikoimaa. Joskus kun kirjoitin e-urheilusta eräälle toiselle sivustolle, sain kommentin ”että pelejä pelaavat ylipainoiset finninaamat, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään töitä”. Tosiasia ei voisi kauempaa olla, mutta sen tietää vasta kokeiltuaan peliä oikeasti. Eikä kaikki tule välttämättä koskaan hyväksymään, että joku voi ansaita rahaa pelaamalla tietokonepelejä – eihän kaikki vieläkään hyväksy sitä, että saat ammattisi jääkiekkoa pelaamalla tai golf-palloa lyömällä. Ei se e-urheilu eli esports niistä kuitenkaan niin hirveästi eroa, sillä pelaaminen ammattitasolla vaatii tunteja päivittäistä treenausta ja oman tiimin kanssa erilaisten pelikuvioiden ja strategoiden opettelua.

Entä sitten pelien ympärillä tapahtuvat, se on nykyaikaista taidetta – on tapahtumia, on videolähetyksiä, suoratoistoa ja monet pelejä seuraavista myös pukeutuu pelien hahmoihin, eli mennään jo syvälle sitä Aasiasta tullutta pelaamista ja sitä ympäröivään toimintaa, joka meille jähmeille pohjoismaalaisille on saattanut välillä tuntua aika kaukaiselta.

League of Legends

Tuo LoL peli on näin vanhempanakin pelattavissa, koska se ei vaadi niin nopeita reaktioita kuin nuo ampumapelit. Ampumapeleissä huomaa, että refleksit ovat hidastuneet ja pelit loppuvat useasti jo hyvissä ajoin. LoL on sen sijaan vähän samanlainen kuin aiemmin pelaamani World of Warcraft, pelissä voi tapahtua hetkessä paljonkin, mutta useimmiten sitä ehtii edes vähän reagoida tulevaa – ongelma vain on, että näin alussa kun olen tuon LoL pelaamisen suhteen, niin välillä minulla ei ole yhtään mitään tietoa mitä teen, ja teenkö mitenkään oikein ajatellan omaa joukkuetta. Mutta pelaaminen onkin minulla vapaa-ajan vietettä, siinä missä joku toinen lukisi kirjoja. Minä en tunnu tällä hetkellä jaksavan lukea kirjoja, joten töiden jälkeen on hyvinkin illallisen jälkeen aikaa pelata muutama kierros, ihan vain huvikseen.

Onko sinusta netti- tai mobiilipelaaminen ok? Näin vaareillekin?