Kohti tuntematonta

”Terve,

minä oon Johanna, Suomesta.” Noin tuumasin matkanohjaajalle astututtuani lentokoneesta ulos Fuerteventurassa vuonna 2000. Olin 6-vuotias ja olimme perheeni kanssa lähteneet elämäni ensimmäiselle ulkomaanmatkalle. Mitään pelkäämätön pellavapää ei pelännyt silloin tuntemattomallekaan puhumista. Itsesuojeluvaistoa on onneksi karttunut noista ajoista, vaikka viimeksi tänään höpöttelinkin sujuvasti koko matkan Helsingistä Amsterdamiin vierustoverini kanssa. Metsästysjuttuja katsokaas, metsästäjän tytär kun olen.

Vaan eipä olisi tuo 6-vuotias ehkä osannut odottaa, että 22-vuotiaana pakkaan kimpsut ja kampsut kasaan ja lennän ihan yksikseni Kanadaan neljäksi kuukaudeksi. Muutan Victorian kaupunkiin asumaan kanadalaiseen perheeseen ja jatkan markkinoinnin opintojani Camosunin collegessa. 

Suunnitelmat vapaa-ajan kulutukselle ovat itseni tuntien tietenkin suuret. Palan halusta päästä vaeltamaan vuorille (päivähaikkausta vain), tutustumaan kanadalaisiin vaatekauppoihin ja pyörimään Victorian värikkääseen satamaan. Jääkiekkopelissä käyminen on lähes itsestään selvää tuolla vaahteranlehtimaassa. Odotan pääseväni siisteille keikoille kuulemaan paikallisia bändejä. Haluan käydä ainakin Vancouverissa ja Seattlessa (ja molemmat kaupungit ovat vain 100km päässä!), sekä ehdottomasti Albertassa Jasperin kansallispuistossa. Sinne ajoaikaa on reilu 10 tuntia, mutta se ei ole kuulemma Kanadassa matka eikä mikään. Ja jos sinne ajaa niin sukkelaan, niin tiedä kuinka pitkällä sitä kävisi. Siellähän sitä lääniä riittää!

Ja tämähän blogi on tietenkin kirjoitusalusta kaikelle sille, mitä Kanadassa teen. Okei, okei, ei ihan kaikelle. Toivokaamme minulle kuitenkin pitkää, tai ainakin neljän kuukauden mittaista, kirjoitusintoa. 

– Johanna

Kuva Pinterest, jatkossa sitten niitä omia kuvia ;)

Ps. Tämä teksti näki julkaisupäivänsä melkein viikon myöhässä, sillä Amsterdamin lentokentällä kirjoitettuani tekstin jotain odottamatonta ja tietoteknisesti minulle tuntematonta tapahtui, ja luulin menettäneeni koko tekstin :D Nyt istuessani flunssaisena laiskanlinnassani Victoriassa homestay perheessäni löysinkin tekstin automaattisesti tallennettuna, hurraa! Seuraavaan postiin sitten kertomusta niistä asioista, mitä olen jo ehtinyt täällä tekemään :)