Siinä etsinnässä olen sekä narri että viisas

 

 

Hetki tähtien alla oli henkisen polkuni alku. Myöhemmin puhuin seurakunnan nuorten illassa tästä pikkupojan tähti- kokemuksesta. Valmistelimme tuolloin rock-messua Espoon tuomiokirkkoon. Pohdiskelimme nuorten kanssa kuvailemaani kokemusta. Onko yksinäisen pojan pelottava ja haltioittava yö tähtien alla yhä olemassa?

 

Keskustelusta on jo aikaa. En ole enää ripeä nuorisopappi. Muistan kuitenkin sen, että lapsuuden mielenmaisemasta tuntui olevan pitkä matka nuoruuden ja aikuisuuden ytimiin. Mahdoton tuo yhteyden löytyminen lapsen haltioitumisesta aikuisen tuoreen kokemuksen lähteille ei kuitenkaan ole. 

Meidän täytyy vain tunkeutua arkipäivän ajatustottumustemme läpi. Tarkoin näillä tottumuksilla asioita, joilla päätämme pengotaan gallupeissa. Tällaisia arkielämän aihepiirejä ovat esimerkiksi kulutustottumuksemme, työ ja vapaa-aika, politiikka, seurustelu, parisuhde ja perhe-elämä, seksuaalisuus, uskonto ja kirkko jne. Joskus olisi kuitenkin hyvä löytää sisältämme se pieni ihminen, joka kummastelee tähtiä.

Uskossani Jumalaan olen oman elämänkaareni, historiani ja toiveitteni sisällä. Uskoni on tällä tavoin henkilökohtaista. Uskoni on myös omanlaista ja sellaisena minulle elävää (fides subiectiva et vivens).

Perimmältään emme keskustele kirkosta kun tahdomme katsoa jumalamuistoihimme tai johonkin sellaiseen jota voisimme kutsua elämämme perustaksi tässä maailmankaikkeudessa. Paneudumme organisaatioihin ja linnoittaudumme mielipiteisiin kun oikeastaan tahtoisimme löytää jotain Jumalasta. Siinä etsinnässä olen sekä narri että viisas klovni, itselleni riittävän harras.

Narrin ja viisaan tavoitteellisen omakuvan tein muutamia vuosia sitten.