Hiljaisen viikon värit 2. Pitkäperjantai. Punainen

Miksi alttaritaulu on kaunis, vaikka itse tapaus on ruma? Kerron asiasta käyttämällä apuna punaista väriä. Lähden liikkeelle Rääkkylän kappelin alttaritaulusta. Se on kirkoissa ja kappeleissa tavanomaisen yleinen aihe: ristiinnaulitseminen, pitkäperjantain aihe. Tuo taulu on esteettisesti kaunis, sopusointuinen, äärimmäisen levollinen, tasapainoinen.  Miksi näin?

Risti Kolin kallion kupeessa Pohjois-Karjalassa

Jos taiteilija olisi luonnostellut tapahtuman paikan päällä, siinä hetkessä, taulun täytyisi olla aivan toisenlainen. Tai jos nykyajan tapaan ristiinnaulitsemisen aikana olisi otettu video, se olisi kamalaa katsottavaa. Matteus (27) kertoo, että ”Ohikulkijat pilkkasivat häntä”. ”Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa.” Huutojen lisäksi on täytynyt kuulua ristinpuiden pystytyksen ja naulojen hakkaamiseen äänet. Tuskin noita töitä tekevätkään olivat ihan hiljaa. Pilkan lisäksi evankeliumit kuvailevat myös lyöntejä ja sylkemistä tuomitun päälle.

Ristiinnaulitseminen on historian tapahtuma. Se ei ole edes ainutlaatuinen. Saman kohtalon ovat kokeneet monet muutkin kuin Jeesus Nasaretilainen. Se on historian tapahtuma, paksut puut, naulat, tuomitun tuska, läheisten itku, sotilaiden karkeus. Miksi sitten historian tapahtumasta tällainen taulu?

Uskova kuten ristikin on kokonaan tässä maailmassa.

Tuo taulu on maalattu uskon näkökulmasta. Se on maalattu pääsiäisen jälkeen. Ristiinnaulitseminen on nähty kokonaan taivaan valossa, Jumalan valossa.

Pitkäperjantain mieli ei ole teloittamisen tavassa eikä toteutuksessa. Kaikki teloitetut ja ristiinnaulitut eivät ole Jeesuksia. Mutta yksi on.

Pääsiäisessä on jotain särkynyttä ja jotain äärimmäisen ehyttä

Valitsin tähän punaisen värin. Se ei ole päivän liturginen väri – niin kuin ristiinnaulitseminenkaan ei ole uskomisen asian lopullinen ydin. Ajattelen, ettei pitkäperjantaita voi ymmärtää ilman Jumalan kolminaisuutta, Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tässä on kysymys jostain muusta kuin vain historiasta.

Toki historiasta ja todellisuudesta meidän pitäisi uskossamme puhua enemmänkin. Onhan nykyajalle tyypillistä historiattomuuden ajatus, sen kieltäminen, mitä oikeasti on tapahtunut. Mielipiteillä ajetaan minkä tahansa historian tapahtuman yli.  Jokainen uskoaan puolustanut tuntee tämän tilanteen. Tässä maailmassa ja historiassa tämäkin, Jeesuksen risti kuitenkin on pystytetty.

Punainen on veren väri. Sekin kuuluu historian tapahtumaan. Punainen on Pyhän Hengen ja tulen väri. Sieltä aukeaa ristin sanoma ja se, minkä läpi ristiä katsotaan. Olen kuvitellut – ja toki pelkästään omassa mielessäni elävöittänyt ja maalauksellistanut tapahtumia, mutta olen kuvitellut, että taivas on leiskunut punaisena – ennen kuin pimeni keskipäivän aikaan.

Usko ei ohita eikä mitätöi tämän maailman kärsimystä. Usko on vakaumusta siitä, ettei tämän maailman risti ole viimeinen sana.

Uskon asia on Kristus.

 

Tähän päättyy sarja Hiljaisen viikon värit 2. Pitkäperjantain puheenvuoro on kuunneltavissa tästä:

https://soundcloud.com/user-941307355/hiljaisen-viikon-varit-2-pitkaperjantai-punainen