Antti Tuiskusta uskon ja kulttuurin saumaan

Olemme aika tottumattomia ajattelemaan uskon ja kulttuurin saumaa. Antti Tuiskun myötä ajatteluun on hyvä syy. Helsingin Sanomien levyarvostelussaan Oskari Onninen viittaa 7.2.2020 artistin elämänkerran lausumaan: ”Saattoi vetää överiksi ja silti osua helppoihin maaleihin.” Kohun aiheuttaminen on helppo maali.

Toivottavasti tämä levynjulkaisun kohu saa meidät kuitenkin selvittelemään elämänfilosofiaamme. Tämänpuoleisuuden kulttuuria on Onnisen levyarvosteluunsa liittämä sitaatti: ”Jeesus kierisi haudassaan, jos näkisi, miten vastenmielistä moralismia hänen nimissään harjoitetaan.”

Sitaatissa pistää silmiin ainakin pari seikkaa. Uskoamme ei olisi, jos Jeesus kieriskelisi haudassaan. Ja toiseksi: ainakaan itse en epäile, etteikö Vapahtajani näkisi. Levyarvostelija puhuu myös evankelis- luterilaisen kirkon sisällissodasta. Eipä mairittele meitä kirkon kristittyjä eikä ole myöskään väärä todistus. Vastenmielisyyteenkin Jeesuksen nimen varjossa on aihetta. Moraalin ja moralismin raja on jo pitkään ollut häilyvä osa julkista ja kirkollista keskustelua – siinä niin Antti Tuisku kuin Oskari Onninenkin osuvat oikeaan.

Oskari Onninen viittaa Antti Tuiskun Valittu kansa -albumin olevan jatkoa Hannu Salaman, Timo K. Mukan ja Harro Koskisen aiheuttamiin jumalanpilkkakohuihin. Olen hiukan varovaisempi. Aika, kulttuuri ja artistit muuttuvat. Antti Tuisku itse on viitannut myös Madonnaan. En pidä tätäkään yhteyttä itsestään selvänä. Antti Tuisku oli vielä taapero, kun Madonna oli Queen of Pop, popin kuningatar 1980 -luvulla.

Uskon ja kulttuurin suhteesta toki oli Madonnankin suosiossa osaltaan kysymys. Siis panostamisesta siihen, ettemme oikein osaa nähdä, mikä on kulttuuria ja mikä on uskoa. Siksi olemme herkkiä niin ylireagoimaan kuin ostamaankin. Ylireagointi ja ostaminen kuuluvat samaan pakettiin.

Elämänfilosofia on sitä, mihin käytännössä uskomme ja minkä mukaan toimimme. Mitään uskon vakuumipakkausta ei ole olemassakaan. Kysymys on siitä, että tiedostaisimme paremmin ytimiä. Esimerkiksi sen, kuka meidät oikeasti pelastaa. Pelastuksessa tuskin on kysymys ajatteluun taipumattomasta auktoriteettiuskosta – sen paremmin kuin Antti Tuiskustakaan. Sydämen luottamuksesta Jeesukseen kyllä ja päivittäisestä rukouksesta Jumalan puoleen. Näihinkin voi havahtua.