”Olen oikeassa” ei ole uskon ydin
Uskonto ja oikeassa oleminen muuttuvat vaaralliseksi, jos ne yhdistyvät vallaksi toisen ihmisen yli. Tarvitsimme kautta maailman parempaa ja syvällisempää tuntemusta uskon asioihin.
Julkiusko eduskunnassa, Tommi Niemisen kolumni
Oikeassa olemisen kannalta Tommi Niemisen kolumni on mainio (Viikon lopuksi, HS Sunnuntai 14.9.2014). Nieminen tuo hyvin esille hämmästyksensä uskon ja politiikan suhteesta. Johtavat poliitikot ovat alkaneet kertoa myös omista uskonnäkemyksistään. Kolumnisti mainitsee nimet Timo Soini, Juha Sipilä, Päivi Räsänen, Jutta Urpilainen. Toisaalla samassa lehdessä kerrotaan puoluesihteereistä ja mainitaan, että keskustan puoluesihteeri Timo Laaninen on lähtenyt opiskelemaan teologiaa.
Tähän listaan voisi lisätä monia muita – jos mennään hiukan puoluejohtoa pidemmälle. Yhtenä esimerkkinä tässä vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula, joka on käyttänyt mielestäni raikkaita ja hengellisesti tärkeitä puheenvuoroja jumalauskosta. Suut avautuvat kun vapaudumme nykyistä avoimempaan henkilökohtaisuuteen. Ja kun sille avautuu asiallista tilaa. Tila avautuu, kun oikeassa olemisen paine laskee ja henkilökohtainen tulee merkitykselliseksi.
Usko ei rajaudu poliittisten puolueiden mukaan
Muutama vuosi sitten tehdyssä kyselyssä yli puoli miljoonaa suomalaista luokiteltiin oman ilmoituksensa perusteella hyvin uskonnollisiksi. Eduskuntavaaleissa heistä valtaosa (yli 4/5) äänesti muita puolueita kuin kristillisdemokraatteja. Tämä on uskonnon roolin kannalta myönteinen uutinen.
Puolue, jota voidaan pitää uskontopuolueena, se ei kuitenkaan kerää edes hyvin uskonnolliseksi itsensä kokevien ääniä. Hyvä uutinen tämä on siksi, ettei uskon ydin ole minkään poliittisen puolueen hallussa.
Ehkä kyse on myös puhekulttuurin paranemisesta
Niemisen mukaan henki on se, että kun kysely paljastaa em. tosiseikan uskovista äänestäjistä, on puolueiden johdon hyvä tulla uskossaan näkyväksi. Taktiikkaahan tällainen ulostulo on kolumnistin mielestä. Voi olla taktiikkaa mutta voi olla myös sitä, että olemme siirtymässä kohti avoimempaa puhekulttuuria.
Kammoksumme uskonnolla vouhkaamista. Hyvä niin. Sanon tämän kuitenkin sillä ponnella varustettuna, että asiallisuus ei tarkoittaisi samaa kuin vaikeneminen. Toivon, että voisimme rohkeammin kasvattaa perinnettämme perustelujen ja puhumisen suuntaan. Siinä ehkä nämä ulostulot osaltaan auttavat.
Keskivertona eläen
Olen aika kiitollinen siitä, että ympärilläni nuoruuden ja opiskelun vuosina oli monia kirkosta eronneita. He opettivat miettimään perusteluja myös uskonasioissa.
Tarvitsen elämässä niin tieteen tuloksia kuin politiikkaakin yhteisten asioiden hoitumiseksi. Tarvitsen myös jotain, joka elämisen tai puhumisen aiheena ei kuulu tieteen eikä politiikan rajoihin.
Ristin alla
Kun kirjoitan tätä, on Suomen evankelisluterilaisissa kirkoissa lähimmäisen päivä. Lähimmäinen, toinen ihminen on uskon ytimessä. Rakkaus ja armo ovat Jumalan ja lähimmäisen tunnistamisen avaimia.
Lähimmäinen ei ehkä uskonasioissa ole ”yhtä oikeassa kuin minä” mutta on ihmisenä täsmälleenhtä arvokas.