Lapsi ja päiväunet
Mikään ei ole niin ihanaa kuin nukkuva lapsi. Eihän näin saisi sanoa, mutta kyllä se vaan vauvavuoden aikana niin menee ainakin mun mittapuun mukaan. Ihanaa toki on leikkivä, oppiva, oivaltava ja sylissä tuhiseva ipanakin, mutta voi taivas, että minä ainakin odotan joka päivä sitä hetkeä, kun lapsi menee ensimmäisille päiväunilleen! Äkkiä viltti niskaan, kahvikuppi käteen, tenttikirja toiseen – tai sitten ihan vaan unta omiinkin tarpeisiin. Ja onhan se päiviunen jälkeinen, levännyt ja höpöttävä lapsikin aikamoinen palkinto 🙂
Ilman lapsen päiväunia taas syntyy sellaisia päiviä, jolloin (Leluteekin Emilian jossain vanhassa kirjoituksessa käyttämä upea ilmaisu) olisin aika usein valmis laittamaan lapsen huuto.nettiin ilman hintavarausta.
Mutta sitten se ongelma: En tiedä miten kellontarkkoja lapsia teillä muilla on, mutta meillä on vauvavuoteen mahtunut paljon enemmän niitä KAUSIA, jolloin minulla ei ole aavistustakaan lapsen päiväunirytmistä – kuin niitä, jolloin väsyneen lapsen voi kantaa petiin ja jättää sinne autuaana tuhisemaan.
Ensin oli pikkuvauvakuukaudet. Lapsi nukahti minne sattuu ja mihin aikaan sattuu (niin ihanaa, mutta eiväthän ne unet koskaan kauaa kestäneet! Turha oli kuvitella tekevänsä vessareissua suurempaa aktiviteettia, sillä seuraavaksi pärähti jo reipas kutsuhuuto sohvalta). Sitten alkoi tämä kuukausia kestänyt vaiheilu: Lapsi nukkuu yhdet pitkät, kahdet keskipitkät tai kolmet tai neljät lyhyet päiväunet. Ihan sama miten sinnittelin aina viikkoja säännöllisen päivärytmin kanssa. Lapsen päikkärirytmi vaihteli ihan päivästä toiseen.
Automatkat (joita maalla asuvana on usein jo ihan kauppareissujenkin takia) olivat takuuvarma keino sekoittaa päivärytmi, koska lapsi nukahtaa niiden aikana aina (paitsi silloin, kun sitä varta vasten yrittää saada nukkumaan autoon oikeaan aikaan). Ja jos automatka on vaikkapa klo 18-19 aikoihin, odotellaan yöunia sitten 23-00 saakka. Hups. Ihan satunnaisesti siinä jossain välissä löydettiin rytmi, jossa lapsi nukkui kahdet, suht säännölliset päiväunet päivässä. Huraa! Kunnes taas jotain tapahtui ja rytmi muuttuikin erilaiseksi.
Mutta nyt: Uskallan jo ihan parin päivän kokemuksella hehkuttaa, että meillä on pitkästä aikaa uusi, säännöllisempi unirytmi talossa! Uskoin nimittäin viimein vauvan jo viikkoja antamia merkkejä siitä, että pikkuherralle riittää ihan vallan hyvin yhdet unet päivässä. Tänään koeajoin tuon uuden rytmin kokonaisuudessaan läpi ja aamuheräämisen (09-10) jälkeen syötiin aamupuuro, leikittiin ja entiseen puolenpäivän päikkäriaikaan syötiinkin lounas ja leikittiin vielä hetki, vaikka lapsi alkoi selvästi jo väsyä kunnolla. Ja lapsi sammui klo 14 aikaan ensimmäisille päiväunilleen hetkessä. Ja nukkuu edelleen (eilen nukkui saman rytmin siivittämänä 3,5 tuntia ja valvoi sitten 22 saakka, kunnes meni taas pitkille yöunille).
Ja että minä nautin! Monta tuntia omaa aikaa keskellä päivää helpon nukuttamisen (lapsi maidon kanssa yksin petiin) jälkeen. Nyt koputellaan puuta, että tämä onni säilyy, mutta totta puhuen tätä lapsi on yrittänyt viestiä minulle jo pidemmän aikaa. Olen vain jotenkin päättänyt, että kyllä alle vuoden ikäisen ipanan täytyy kahdet unet nukkua. Totuus kuitenkin on, että kun lapsi nukkuu öisin sen 10-12 tuntia helposti, riittävät nuo pitkät kertapäikkärit varmasti hyvin. Ehkä tämän uuden järjestelyn myötä viikkokausia kestäneet iltapäikkärit (ja kukkuminen yöhön saakka) olisivat nyt hetkeksi menneisyyttä. Ja ehkä mekin joskus päästään nyt aamupäivällä MLL:n perhekerhoon, sillä se on aina ollut meidän aamupäikkäreiden aikaan.
Tekstin höysteenä muutama kuva Maxin vauvavuodelta. Mietin ensin, että miksei kuvia isomman vauvan ajoilta ole ollenkaan, mutta se johtunee siitä, että noiden sohva-, sitteri-, lattiaunien sijaan lapsi nukkuu nykyään pimeässä makuuhuoneessa, jossa kuvaaminen on melkein mahdotonta.
