Vanhemmuuden aakkoset: A – niin kuin aikataulutus

Jos jotain suurta iloa on siitä, että elämässä on tullut oltua jos jonkinlaisissa projektinhallintatöissä, niin nyt ne kokemukset poikivat hedelmää vanhemmuuden aikatauluttamisen kanssa. Mikään projekti elämässäni ei nimittäin ole vaatinut näin intensiivistä suunnittelua ja rytmitystä, kuin elämä lapsen kanssa. Ja silti kaikki heittää häränpyllyä vähintään muutaman kerran viikossa.

Hyvään vanhemmuuteen liittyy monenlaisia kykyjä ja avuja. Kaikenlainen hellyys ja huolehtiminen kuuluvat toki asiaan, mutta kyllä arjessa kaiken kärkeen nousee silti aikatauluttamisen onnistuminen. Siinä missä ennen aamut alkoivat raukeina peiton alla loikoillen, päivällä saattoi lukea jonkun kirjan ja vilkuilla facebookin uutistarjontaa monta kertaa päivässä, on koko elämä nyt keskittynyt lapsen päivärytmin ympärille. Ja se rytmi taas muuttuu vähintään kerran viikossa. Eikä siltikään voi koskaan tietää nukutaanko tänään puolentunnin vai kolmen tunnin päiväunet. Ja jos pitkät unet tuleekin, tuleeko vartin unien jälkeen niskakakka. Ja jos niskakakka tulee, pysyykö se vaatteiden sisällä vai tursuaako pitkin lakanoita. Vai jääkö ne unet tänään kokonaan väliin ja äidin aikatauluttama 100 sivua päivässä -lukuprojekti siirtyykin huomiselle… tai ylihuomiselle. Kirjastokin haluaa joskus ne lainatut kirjat taas takaisin.

Tekstin höysteenä oli muutama kuva kaikkien aikojen herkkutattisyksyn varrelta. Kotikuvista huomaa, että blogimaailmaa täyttävien vaaleiden, kauniin yksinkertaisten ja selkeiden kotien sijaan meillä panostetaan synkkyyteen ja kuolleisiin eläimiin seinillä.

img_2268.jpg

img_2265_0.jpg

Tästä huolimatta aikataulutukseen kannattaa selvästi pyrkiä. Ihmiselle, joka on elänyt koko elämänsä jonkunlaisen akateemisen vapauden ehdoilla, säännöllinen päivärytmi on oikeasti se kirouksista kauhein. Huonot yöunet kestän heittämällä, mutta tieto siitä, että huominen sujuu aikalailla samoin kuin tämäkin päivä, on jotenkin välillä hirveän ahdistava ajatus. Siltikin nyt 10 kuukauden aikana olen jopa oppinut nauttimaan aikaisista aamuheräämisistä ihan vain siksi, että Max nukkuu aamulla pitkään – mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että ajoissa heräämällä saan vietyä koirat rauhassa pihalle, tehtyä omat aamutoimet ja joskus jopa juotua aamukahvit ennen naperon heräämistä. 

Mitkä sitten ovat ne meidän perheen parhaat vinkit äidin (tai ylipäätään kotivanhemman) parempaan päivärytmiin:

1. Älä suunnittele nukkumista, vaan nuku. Älä mieti, että menet itse päikkäreille vasta, kun lapsi varmasti nukkuu. Tai kunhan pyykit on narulla tai kahvi on tippunut. Jos teillä ei asu takuuvarmasti kahden tunnin päiväunia nukkuvaa lasta, saat tuhrattua kaiken potentiaalisen päikkäriaikasi suunnitteluun ja säätämiseen, ja kun viimein saat viltin niskaasi sohvalla, sua huudellaan jo pinniksestä hakemaan lasta leikkimään. Seuraava mahdollisuus omiin päiväuniin on todennäköisesti vasta seuraavana päivänä.

2. Hanki tabletti. Onhan se läsnäolo lapsen kanssa tärkeää, joojoo. Mutta ihan oikeasti etenkin jos olet yhtään niin some-riippuvainen kuin minä, teet kaikille palveluksen, kun et yritä ehtiä muun arjen lomassa koneelle supertärkeitä HayDay päivityksiä tekemään tai muiden blogeja stalkkaamaan. Tabletin avulla teet ne samat some-hommat siinä lomassa, kun syötät tai nukutat lasta. Ei lapsi siitä mene rikki, jos äiti ei joka minuutti ole täysillä läsnä siinä, meneekö se puuro suuhun vai rinnuksille. Ja ainakin meillä tuntuu, että lapsen syötöt menee sulavammin, kun lapsikin huomaa, ettet sinä ole olemassa koko ajan intensiivisesti lapsen jokaista suupalaa varten.

3. Ota lapsi mukaan kaikkiin arjen askareisiin. Yllättävän pieni ipana viihtyy, kun saa levitellä pyykkejä ympäri huonetta, tutkia kattilankansia ja nyppiä pölypalloja imurin suuttimesta. Itse olen ainakin surkea varta vasten leikkimään lapsen kanssa, joten meillä eletään aika normaalia aikuisen arkea ne hereilläolohetket ja lapsi puuhaa siinä mukana omaa tahtiaan. Samalla lapsi saa huomaamattaan ison määrän virikkeitä ja totta puhuen lapsen omat lelut ovat meillä suuren osan ajasta ihan sivuroolissa, kun kaikki mukit, muffinssivuoat, lankakerät, kaukosäätimet ja kengät vaan ovat mielenkiintoisempia kapistuksia.

4. Vie lapsi joka päivä ulos. Tämä on minulle henkilökohtaisesti vaikeinta, koska lapsen ollessa iässä, jossa ulkona voi lähinnä syödä hiekkaa tai tupakantumppeja, tuntuu jotenkin ihan pöhköltä viedä se täydessä toppavarustuksessa oleva pötkylä sinne maahan istumaan. Että leikipä siinä, kun et pääse puvussasi edes omin avuin ylös, saati liikkeelle. Eikä mun mentaliteetilla jaksa joka päivä puskea samaa kylänraittia rattailla edestakaisin ellei määränpäänä ole kauppaa tai kirjastoa päätepisteenä. Kaupungissa asuvilla mammoilla tämä lienee paljon mukavampaa, kun erilaisia käyntikohteita on olemassa lähikauppaa, neuvolaa ja vakuutusyhtiötä enemmän. Siltikin: Mikään ei paranna lapsen unia niin kuin ulkoilma. Vanhan kansan neuvo, jota ei pysty millään tekosyyllä kiistämään!

img_2836.jpg

img_2828.jpg

Ja sitten: Elä aina sen uskon varassa, ettei mikään suunniteltu pidä välttämättä paikkaansa. Koska siinä vaiheessa, kun lapsen päivärytmi on pysynyt seesteisen tasaisena viikon ajan, tulee enterorokko tai nuha. Tai uusi hammas. Puhumattakaan ensimmäisten vauvakuukausien tiheänimunkausista, mahavaivoista ja siitä, kun lapsi oppii kääntymään/ryömimään/konttaamaan/seisomaan/kävelemään (se yleinen toteamus, että vauvalla on ”sellainen kausi nyt” on minusta jo aika klisee – enemmän minä ainakin yllätyn niistä hetkistä, kun vauvalla EI ollut mitään kautta menossa!).

Ja tärkeimpänä: Skippaa suosiolla neuvot ja kaavat siitä, miten kanssakolleegat ja -eläjät opastavat sinua olemaan hyvä vanhempi. Toki vinkkejä kannattaa joskus kuunnella ja etenkin oikeiden ongelmien edessä etsiä apua, mutta ihan oikeasti: Lasta on yllättävän hankala rikkoa noin keskimääräisen tavallisen elämän keinoin. Ja itse ainakin uskon vakaasti, että terveemmän ja realistisemman maailmankuvan lapselle antaa vanhempi, joka ei aina jaksa tai halua tai muista tai kykene, kuin se superäiti, jonka elämästä voisi kirjoittaa elämänhallintaoppaan. 

img_2786.jpg

img_2857.jpg

suhteet oma-elama sisustus vanhemmuus
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.