Miksi sillä on pyllyjä mahassa?

Noin sopertavat minut rannalla näkevät pikkulapset kaitsijoilleen kesällä, kun uudenvuodenlupaukseni alkaa tuottaa hedelmää. Ah!

Asiaan. Kuten kaikki tuntemani ihmiset varmasti jo (ikäväkseen*) tietävät, olen erikoinen tyyppi sikäli, että vaikka treenini on syklistä ja tykkään myös herkutella aika-ajoin merkittävästi, jopa näyttävästi, on rasvaprosenttini (naiseksi) verrattain alhainen – viime mittauksessa 16 ja rapiat.

Tämä tietenkin tarkoittaa, että mikäli omaisin täydellä teholla käyvät aivot ja hieman enemmän viitseliäisyyttä sekä rahaa, voisin yksinkertaisesti syödä niin presiis että mitään sen kummempia dieettejä ei tarvitsisi harrastella, jos vain saisin ahterini kammettua salille sen 4-5 kertaa viikossa. Saapa nähdä, lapseni, mihin kykenenkään. Tämänhetkinen ruisleipä/kananmuna/klementiini/raejuusto/broilerinkoipi(!!!)/riisi/karjalanpiirakkasörssötys ei ainakaan mua auta yhtään,  eli ajattelin ainakin nyt lopputalveksi kiristellä hiilareista ja rasvasta (ei broilerinkoipia!!!!) kun en kuitenkaan jaksa lähteä juoksemaan umpihankeen kuin kerran viikossa. Eli ei mitään riisijuttuja. Tai pannukakkuja tai edes sen enempää leipää. Aamuleivän lisäksi leipää. Loput hiilarit sitten kasviksista ja hedelmistä. Joo. Ja proteiinia ainakin se 2g/painokilo. Ja sitten tosi paljon vettä ja muistaa sitten lämmitellä ennen treeniä ja jälkeen treenin niin ei käy kuten mulle eilisen torspoilun jälkeen. Oon nimittäin aivan paskana.

En nyt jaksa niin tarkkaan miettiä kun on kamala kiire taas kun pitäis aamulla ehtiä tekemään jotain muutakin kun näpyttelemään tarkoituksettomasti tietokoneen ääressä, jauhan tätä samaa paskaa jo kolmatta vai peräti neljättä vuotta. Alan jo epäillä että oikeasti en halua olla (liian) hyvässä kunnossa, koska olisinhan silloin niin pirun hyvännäköinen etten varmaan saisi kosiskelijoilta hetken rauhaa.

 

*ikäväkseen sikäli, että jauhan mielelläni treeneistäni ja syömisistäni ja kehonkoostumuksestani ja hauiksestani jne jne.