Olen kovasti yrittänyt tehdä elämäntapamuutoksen. Tajusin kuitenkin, etten ole muuttanut tapojani juuri yhtään. Toki olen lisännyt kaikkea, nimittäin liikuntaa. Olen jo kolme kertaa kävellyt 5km, kun olen mennyt ystävääni 2,5km vastaan. Lisäksi hain äidiltä tänään 2kg painot (jotka eivät kyllä tunnu yhtään missään ennen 20. toistoa) ja jonkun kuntolaitteen reisille. Osallistun nykyään myös koulun liikuntatunneilla, mitä en yläasteella tehnyt.

Olen vähentänyt tietokoneella olemista rutkasti. Lisännyt televisiota ja kouluun panostamista. Elokuvien katselua. Nukkumista ja siivoamista. En ole kuitenkaan saanut muutettua sitä, mitä haluaisin, nimittäin syömistä. En tiedä johtuuko huonosta itsekurista vai mistä, mutten selviä kahta päivää ilman suklaata, muuta karkkia tai edes jotain hyvää. Koulussa on pakko ostaa tauolla donitsi, pulla tai suklaapatukka. Ja vaikka tunnen nälkää, en syö aamupalaa ja koulunkin ruokailussa syön niukasti, vaikka ruoka olisikin hyvää. En vaan osaa syödä. Kotona saatan olla koko päivän syömättä tai vaihtoehtoisesti syödä ihan kauheasti, niin että tulee paha olo.

Painonihan oli laskenut 54,5 kilosta 48. Viimeksi kävin vaa’alla pari viikkoa sitten, painoin 51kg. En edes halua käydä katsomassa, mihin suuntaan painoni on nyt heitellyt. Syön niin holtittomasti, että oksettaa. Ei ole päivää, jolloin söisin normaalisti. Joko syön liikaa tai liian vähän. Jos pääsen päivän puoleenväliin normaalilla ruokavaliolla, viimeistään illalla kusen sen ja ahdan itseni täyteen; vaikka sitten oikealla ruualla, jos mitään naposteltavaa ei ole saatavilla.

Lääkärillä ja psykologilla käyminen todellakaan auta asiaa, vaan jokaisen käynnin jälkeen mulla on sairaalloisen huono olo ja paha mieli, ja sitten koko loppupäivä menee päin helvettiä.

Yksi positiivinen asia tänne on kuitenkin kirjoitettava, nimittäin se, että tatuointiaikani lähestyy hyvää vauhtia. Aikani on 16.4. kello 15:00, jee! 🙂 Olen iloinen.