Tatuointikuume

Mun tekee mieli (tai on tehnyt jo kauan!) uutta tatuointia. Meinasin jo viime keväänä ottaa nilkkoihin kuvat, mutta nilkkojeni paksuuden takia hanke jäi kesken. Haluisin selkään enemmän kuvia ja kylkeen jonkun kivan. Oon haaveillut yksisarvistatuoinnista. Ja reiteenkin haluaisin jotain. Kerttulille kerroinkin joskus, ainakin vuosi sitten, että haluaisin tatuoida lanteelleni revolverin Rolandin ja Mustan tornin kunniaksi 😀

unicorntattoo.png

Mun mielessä pyörii vaan se yksisarvinen. Sellanen takajaloille noussut valkoinen yksisarvinen, joko old school tyylinen tai ’valokuvamainen’.

En nyt vähään aikaan ainakaan tule mitään tatuointia ottamaan, kun ei ole rahaa enkä osaa päättää, että millaisen kuvan haluaisin. Kuka torspo on muuten keksinyt, että tatuoinneilla pitäisi olla joku merkitys? Kolme mun tuttua, joista olenkin teille puhunut, on viime aikoina puhunut tatuoinneista, mutta kukaan heistä ei halua ottaa mitään millä ei ole merkitystä. En tajuu. Mun tatuoinneilla ei ole mitään merkitystä, ne on vaan kivoja kuvia, eikä se haittaa mua pätkääkään. Ei  yksisarvisellakaan mitään merkitystä mulle ole, paitsi että siitä tulisi kaunis tatuointi 🙂

Yksi mun lempisivuista (vaikkakin ärsyttävän hipster :€) http://rodeo.net/tattoologist/

 

Kauneus Iho Ajattelin tänään

Surkeiden sattumusten sarja

Otsikolla viittaan alkaneeseen vuoteen 2013. 

Heti ensimmäisenä päivänä (1.1.) huomasin tietokoneeni hajonneen. Tämä ei tietenkään merkinnyt maailman, tai edes elämäni loppua, mutta eihän se ollut kivaa. Viimeisen lomapäivän olisin mieluusti viettänyt One Pieceä katsoen tai netissä surffaten, kun ei nyt oikein parempaakaan tekemistä ole. 

Toisena päivänä alkoi koulu, ja se alkoi tulla korvista ulos sillä hetkellä kun astuin keittiöön. Opiskelen siis ravintola-alaa, kuten tietänette, ja työskentelemme tammikuun puoleenväliin asti suurkeittiöllä eli koulun ruokalan keittiössä. Kestin kuitenkin hammasta purren, kuten olen kestänyt siitä päivästä tähän asti. Voin siis ylpeänä kertoa, etten ole ollut poissa koulusta yhtäkään päivää (tai edes tuntia) tänä vuonna. 🙂

Tietokoneeni kävi veljelläni korjattavana, huonoin tuloksin. Toimi se ehkä tunnin ellei kaksikin, mutta nyt se taas reistailee. Tämä vuosi ei ole muutenkaan alkanut hyvin. En ole voinut katsoa jaksoakaan One Pieceä, poikaystäväni on harkinnut jättävänsä minut eikä tupakointilakko ole oikein toiminut halutulla tavalla. Sheivasin palan irti sormestani kainaloiden sheivaamisen ohessa (en tiedä miten onnistuin siinä). Olen käynyt kaksi kertaa pizzeriassa ja syönyt kolme suklaalevyä. Tajusin kadottaneeni kolmet alushousut, jotka olivat jopa ihan käyttökelpoisia. Ainakin kahdet niistä. 

Toissayönä (su-ma) nukuin vain kahden tunnin yöunet, jos niitäkään. Silti heräsin maanantaina kouluun oikein pirteänä (not). Unirytmi on nyt kuitenkin jotenkuten reilassa ja onhan tänävuonna tapahtunut paljon positiivisiäkin asioita. 

Kuten se, että kävin ostamassa tänään uusia meikkejä. Olen ollut tunnollisempi ja yrittänyt olla kiinnostuneempi koulussa kun koskaan ennen. Olen keskittynyt enemmän tunneilla ja yrittänyt olla hyvä opiskelija. Olen ennustanut tulevaisuutta ja kertonut suoraan, miltä musta tuntuu. Maailman kauneus ja positiiviset asiat loppuu kesken, harmi. 

Katsokaa te One Pieceä ja nauttikaa, minä syön vuoden kolmannen suklaalevyn loppuun ja facebookkaan kännykällä kunnes nukkumatti tulee. 

 

Suhteet Oma elämä