Tämä on varmaan jokaisen kotona olevan vanhemman haastavin kysymys – tai näin voisin ainakin uskoa, koska itselläni mielessä vähän väliä. Olivia täytti vkl 7kk ja iski todellisuus, että vanhempainvapaa loppuu toukokuussa ja pitäisi siirtyä hoitovapaalle. Jos minä saisin valita, niin olisin Olivian kouluikään asti kotona, mutta taloudellisesti se ei vain ole mahdollista.
No mikä on sitten oikea aika laittaa hoitoon? Ei liian aikaisin mutta ei liian myöhäänkään?

Sitä en myöskään välillä ymmärrä, että halutaan ihmisten tekevän lapsia, mutta sitä ei tueta. 9kk vanhempainvapaan tukiraha on hyvä, mutta hoitovapaa on ihan jostain (en sano ääneen). Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lapsi tulisi laittaa 8kk iässä hoitoon, jotta tulotaso pysyisi samana. Sähkö, asunto, ruoat ym pitää maksaa ihan samallalailla kuin aina ennenkin. En saa alennusta mistään sen takia, että haluaisin hoitaa lastani kotona, jotta saisin kasvatettua ja opetettua hänestä kunnon kansalaisen.
Karua todellisuutta.

Asuntolainassa on se hyvä puoli, että voit sopia pankin kanssa lainanlyhennyksistä ja näin ollen vähän helpottaa taakkaa. Mites vuokralla – soitatko vuokranantajalle, että voisinko olla maksamatta vuokraa nyt vähän aikaa – et voi. Entäs vastike, sähkö, puhelin, netti, ruoka, kasvavan lapsen tarvitsemat tavarat ja vaatteet? Onneksi itse voin sopia asuntolainat, mutta ei n. 500e/kk silti hurrailla kovin kauan aikaa. Pahaa tekee heidän puolestaan, joiden on taloudellisesti pakko laitettava lapsi jo vauvana hoitoon.

Pääkaupunkiseudulla asuessaan työpäivä voi venyä jopa 10h, joten se on pitkä aika olla hoidossa. Mutta muistelitko itse omaa aikaasi lapsena hoidossa, että onpa ikävää? Itse ainakin menin ihan mielelläni hoitoon, koska pääsin leikkimään kavereiden kanssa ja siellä oli aina hienoja leluja ja pelejä ym.
Eli onko lapsen hoitoon meno enemmänkin ”kauhukokemus” aikuiselle kuin lapselle?

Olen itse ajatellut mennä takaisin töihin, kun tyttö on 1-1,5v.
Mutta miten voin viedä tätä äidin suloisuutta hoitoon? 🙂