Raskausviikko 16+2: Maailman muodonmuutos

Pian vuosi on siitä kun tutisevin jaloin ja tärisevin käsin sanoin heipat Suomelle ja ajattelin mielessäni että olikohan tämä nyt oikea ratkaisu ollenkaan. Hetki tämän jälkeen muistan haistelleeni välimeren tuulia, nautiskelleeni meren lyödessä rantakallioon ja ajatellen että tästä ei elämä paljoa parane. Tuli sellainen Turun Sinappimainen olo että ”kahta en vaihda..”

Joitain kuukausia sitten napsahti täyteen uuden työpaikkani määräämä koe-aika ja mutustelin muffinseja hymy huulilla. Ja jo viisi kuukautta on siitä kun minun piti seisoa ylpeänä tutkintotodistus kädessäni ja silti edelleen tänäkin päivänä ”kirjoitan” opinnäytetyötäni jonka ahertamisen aloitin nelisen sataa päivää sitten. Tänäänkin ”kirjoitin”, ihan varmasti.

Heinäkuun alussa hankin salikortin ja päätin ”ihan oikeasti” ryhtyä tavoittelemaan sitä silmää miellyttävää peilikuvaa, sitä vuosia haluttua timmiä mimmiä. 

Ja nyt kaksi kuukautta on siitä kun salituloksieni hitautta ihmetellessäni tekaisin raskaustestin jonka ruutuun ilmestyi kaksi viivaa. Olin raskaana. Olen raskaana. Se Niina jonka piti reissailla, olla asettumatta aloilleen ja ylittää itsensä vapaiden painojen kanssa salilla rimpuilessa, se Niina on pian äiti. 

Onnesta soikeana mutta paniikista pyöreänä – lähdenkin kirjoittelemaan uutta saliohjelmaa ja syömään prenatal vitamiinini. Babysteps like they say.