Choconainen nainen.
Syntymäpäivä pidensi ikää nauruineen, ikävine ikä-vitseineen ja hervottomine mun-poikaystävä-oli-kerran-laivareissulla-ja-se-ei-kertonu-et-siel-oli-aikuinen-nainen-whaat kertomuksineen. Poskipäät on vieläkin vähän kipiänä, vatsalihakset jo toipuneet, sydän edelleen lämpöä tulvillaan. Vietin alkuillan työporukan kanssa saaren etelä-osassa katsellen merta, syöden mereneläviä, loppuillan kahden kaveripariskunnan kanssa kaipiroskaa ja kuoharia ryystäen, pohtien muun muassa niinkin merkittäviä aiheita kuin; miesten valkoiset brief-kalsarit, tanskalainen nakupoliitikko sekä toteemipaalut. Heräsin lauantai-aamuna ennen ysiä, jonka jälkeen lähdettiinkin shoppailemaan pikkuveljeni ja sen kanssa asunnollani lomailevan tyttöystävän kanssa. Dr. Juicen proteiinipirtelön juotuani olin vähintäänkin sillä hetkellä jo uusi, ehompi tyttö.
Tämä viikko onkin sitten aikamoista häslinkiä duunin ja oman elämän puolesta. Pää kolmantena koipena tukka hikisessä Saharan tuulessa liehuten asian jos toisenkin kimpussa. Väsy on. Iso väsy on.
Eilen istuin – perinteitä noudattaen – parvekkeella pikkuisen nukahdettua. Jalkoihin kävi viileä iltatuuli, kädessä kullanvärinen viini, huulilla liian monta peräkkäistä tupakkaa. Naapuri katseli ranskalaista elokuvaa, sen vuorosanat säestivät mun muutenkin jo erittäin rentouttavaa nollaushetkeä. ”Oi voi”, mietin. Olipa elämä kuitenkin kaikesta huolimatta aika ihanaa. Mietin sitä kuinka onnellinen olen, vaikkei kaikkia unelmia olekaan vielä toteuttanut, vaikka kaikki ei ollut mennytkään niin kuin olisi toivonut. Mietin kuinka joskus elämässäni, tulisin tilanteeseen jossa jokin ihminen olisi siinä, istuisi vain siinä, jonka päälle voisin ryöpyttää tän kaiken ihanuuden. On ihanaa kun on ihanaa, mutta parhautta on kun ihanuuden voi jakaa jonkun kanssa. Jaettu ilo on paras ilo, eikö ne niin sano? Musta tuntuu että olen kokonainen. Aina ei näin ole ollut. Vaikka se yltiö-itsenäiseltä voi heikomman korvaan kuulostaakin, en tarvitse ketään ihmistä täyttämään mitään tyhjiötä, tyhjiötä joka ennen oli, enää ei ole. Musta on mieletöntä että olen kokonainen yksin. Haluun olla niin kokonainen, niin valmis, että voin valaista koko kaupungin. Sit mä haluun sut, iäksi, koska yhdessä, me voidaan sytyttää se koko kaupunki tuleen.
Shellasta. Chuuntelen Chisun Amelieta. Tää on chiva.
