me momma who?

Sen huppari tuoksu omenoilta.

Heräilen viileistä lakanoista, noustessani istumaan, hiukseni latvat kutittelevat alaselkääni, olen näköjään asustautunut yöhön vain aluspöksyin. Hamutessani mekkoani viereiseltä tuolilta, tunnen jalkapohjissani räsymaton poimut, huutaen värikylläisenä hallelujaa hyvää huomenta nainen. Sujautan mekon pääni yli, sen helma valahtaa alas täydellisesti kuin metsämansikka läpi kesäheinän. Haron hiussuortuvani jonkinlaiseen kuosiin sormillani, hiusharjaa ei löytynyt. Katsahdan pikkuruiseen peiliin, mulla on […]

me momma who?

Onnenkeksillä omakotitalo?

Eilen auringon laskiessa, Leevin kömmittyä uusiin Ikean lakanoihin köllimään, suunnittelin alkaa lukemaan yllättävänkin viileeltä työkaverilta lainaan saatua kirjaa. Vesipulloa jääkaapista haeskellessani osui käteen yllätyksekseni vähän toisenlainen pullo – huomasin että männä viikolla vieraillut äityli oli jättänyt kaappiin puoli pulloa valkkaria. Siinä silmänräpäyksessä ihmeteko oli tehty ja vesi muuttui viiniksi. #jesse Kirjan kuvaillessa pikkuisen afgaanitytön tarinaa, […]

me momma who?

Mun nimi on Onni ja mun jännällä on vivahteita.

Tänään oli aivan mielettömän ihana, rentouttava päivä. Vähemmästäkin sitä alkoi siinä vaaleanpunaisessa mielentilassa mietiskelemään onnellisuuttaan, ja että mikä sitä tekeekään tämän tytön onnelliseksi. (Missä vaiheessa pitäisi sanoa että nainen, eikä tyttö?) Mietin Euroviisuja odotellessa että mitä jos olisi vaan koko ajan onnellinen? En tarkoita nyt sellaista että, ikinä koskaan ei olisi vastoinkäymisiä tai kurjuutta, mutta […]

Ei menny ees roskia silmiin.

Ei menny ees roskia silmiin.

”Sielä o.”  Tänään klo 13:11 sain viestin pikkuveljeltäni, joka oli käynyt juuri hyvästelemässä ihanan iloisen, suloisen serkkupoikamme viimeiselle matkalleen. Olen tässä parin viimeisen viikon aikana koittanut käsitellä asiaa monelta eri kantilta, muttei siihen järkeä saa vaikka takoisi kuin Ilmarinen sampoa. Vituttaa, ärsyttää, turhauttaa, ahdistaa, tukahduttaa, pelottaa ja taas vituttaa. Junnun menetys oli mulle se ensimmäinen […]

Ei paljon pellet enää napostele. Eikä napostele muuten äitikään.

Ei paljon pellet enää napostele. Eikä napostele muuten äitikään.

Leevi on ihana, se nauraa hekottaa taukoamatta meijän olohuoneen taululle. Oli hetki (melkein) mikä tahansa, tunnelma (melkein) mikä hyvänsä, niin taulun edustalla on hymy taattu. Koitin tänään saada otettua kuvaa siitä päiväntasaajaakin leveämmästä virneestä mutta mun pidä-vauvaa-kuola-valuu-sormet-lipee-sohvaselfiet ei oikeen onnistunu. Just tänään aamupäivä-americanolla ystävän kanssa käydessä valittelin sitä kuinka mun elämässä, jos ajattelen siis vain […]