Ei haukku haavaa tee.

Leevi on tässä männä kuukausina oppinut tunnistamaan muutamia eläimiä ja matkimaan niiden ääntelyjä. 

Ankka = Kaakka ”KAAKAAKAA” (sellai raivokkaasti huudettuna)

Hevonen = Evo ”Iiiiihihihhhhohohohuhuhohi” (mummin opettama ääni, kuulostaa vihaselta vanhalta autolta)

Kissa = Ii (ei ääntä, kääntää vaa sivua)

Pupu = Phuphu (ei ääntä, koska en tiijä miten ääntelehtiä ku pupu?)

Lammas = Aama ”pääääää”

Lehmä = Ei nimeä, pelkkä ”uuuuu”

Lintu = Iitu, ”tii taa tyy tii tyy taa” (koitin opettaa titityy, nyt tää vaa tosi rajusti painottamalla luettelee TII TYYY TAA TII aaahahhahah)

ja viimeisimpänä ja kaikkein ihanimpana..

Koira = Ei nimeä, mutta äitin opettama viaton ”hauhau” on ihan mielettömän uskottava! Leevin imitoima koira on mielikuvitukseni mukaan sellanen ylipainonen vihanen piski joka haukkuu aidan takaa kaikkia.

Niin kuin arvata saattaa, Leevi haukkuu aina kun näkee koiran kuvan tai vielä parempaa, oikean koiran. Salen edessä oli jännät paikat kun jättiläismäinen rottweiler tuijotti tätä kalpeaa pikkumiestä, kun herra haukku niin että hengästyi. Toivon että nää koirat tajuu ettei toi oo uhka, se on vaan fanaattinen, sillä tavalla kun yli-innokkaat tytöt on fanaattisia jostain Uniklubin pojista – uhkaavan omituista äänekästä käytöstä mutta kellekään ei oo tarkoitus tuottaa harmia, tekevälle ny vaan sattuu.

Meillä on tuoli Leevin huoneen ikkunan edessä että se pääsee tuijottamaan naapurin parvekkeella istuvia koiria, päivittäin luetaan kirjaa beaglestä, Teletappien jaksoista parhain on tietenkin koira-jakso ja jättimäinen Ikean pehmokoira taas toimii halikaverina useita kymmeniä kertoja päivässä.

Eihän tästä nyt pääse mihinkään! Mun täytyy hankkia koira.

***

Nyt toi kuvittelee olevansa Aladdin ja kantaa kynnysmattoa keskelle olkkaria, istuu kyytiin ja laulaa. Ain’t no party like a toddler party!