Erottiin pinnasängystä.
Oon viime aikoina vimmatusti googlaillut (muun muassa) sitä mikä on oikea aika vaihtaa pinnasänky big boy bediksi. Taannuttavan tutkimuksen tuloksena huomasin että, vaikka vaihto riippuukin enemmän muista seikoista (jos lapsi kiipeää pinnasängyn reunan yli, ei mahdu pinnasänkyyn jne.), tää mun pikkunen (1v3kk) ois vielä vähän liian nuori näin suureen, maailman mullistavaan muutokseen. Pinnasänky kun on turvallinen ja tuttu, big boy bed pelottava ilman korkeita laitoja ja laajaa alaansa.
Leevin mummo kertoi kuinka Leevin vuoden vanhempi serkkupoika oli pariin otteeseen rullannut itsensä lattialle, ”auu” ja ei edes herännyt. Mietin että, no niin, vahvasta puusta veistetty, hyvin se pärjää!
Mun äiti taasen kehotti laittamaan lattialle jotakin pehmustetta, ”laita joku patja tai peitto tai tyynyjä kauhee kasa”.
Päätin eilen – kaikesta huolimatta – vaihtaa tuon pusuhuulen nukkumaan ison pojan sänkyyn ja unohdin vielä ne äitini vaatimat turvavalmistelut. Arvatkaapa mitä – ei se ees mötkähtäny lattialle! Tavallisesti Leevi nukkuu jo läpi yön, viime yönä sitten herättiinkin varmaan seitsemän kertaa. Muistelisin että pari viikkoa saattaa tässä totutteluvaiheessa hujahtaa, goodbye good night sleep! Yksi näistä kerroista oli kieltämättä hieman jo koomistakin kovaäänistä nyyhkytystä, ja kun avasin oven pojan huoneeseen, siellä se rakkaus seisoi silmät kiinni lattialla, pitäen sängyn laidasta kiinni. Awwws! (Huom; oli siis osannut tulla jalat edellä sängystä pois – good on you!). Toinen näistä kerroista oli hätääntynyttä yhtäkkistä rääkymistä. Heitin kärppänä peiton pois päältäni, puhelin lensi seinään, kompastuin mattoon ja ryntäsin huoneeseen – tyyppi oli sukeltamassa ulostuloaukon kohdalta lattialle mutta työnsi hauislihakset täristen vastaan. ”Mammmammaaa mamma mmaama”
Aamulla herättiin ihan tavalliseen aikaan (klo 7:15) ja oven avatessani poika hymyili pupu kourassa istuen sängyn päädyssä. Hyvinhän tää menee!
Päiväunilta mies heräsi nyyhkytellen. Löysin itkusilmäisen palleron peiton alta, hautautuneena satoihin vauvan kosteuspyyhkeisiin (ups ehkä unohdin sen paketin siihen jalkopäähän ja tää haki lohtua liinoista kun äiti jutteli KELAn kanssa puhelimessa).
Älkää siis äitylit ja isipapat stressailko sitä sänkyjen vaihtoa, suht kivutonta tää on ollu (koska olenhan aiheen ammattilainen yhden yön kokemuksella). Luin jostakin että kannattaisi ehkä suorittaa vaihto ns. pehmeästi, ensin patjalle lattialle, sitten vasta sänkyyn – jos vastusteluja tulisi, saisi pinnasängyn vielä takaisin. Tottahan toki lapsia ja meitä vanhempia on erilaisia ja mikään tapa ei ole se juuri oikea tapa mutta, omalla kohdalla, tai Leevin kohdalla, on muutoksessa kuin muutoksessa toiminut hyvin kylmä kalkkuna -taktiikka. (Idiomit kääntyy hyvin enkusta suomeksi aahah) Luin myös että, tämä sänkyruljanssi olisi hyvä ajoittaa jonkin suuren muutoksen kanssa samanaikaiseksi, tämänpä vuoksi suoritettiinkin tämä mahdoton tehtävä juuri nyt koska.. ME MUUTETTIIN TAKAISIN SUOMEEN! Joo täällä me ollaan, Suomen ihanimmassa kaupungissa, Tampereella <3 Asunto on vielä hyvin hyvin hyvin keskeneräisen oloinen mutta pikkuhiljaa, hyvä tästä tulee. Tänään jahdattiin puistossa pientä Beaglen pentua, pelättiin rääkkyviä mutanttilokkeja ja ihmeteltiin junia. Ihana elämä!
Nyt on siis Leevin toinen yö tavan sängyssä ja siellä se on ollut jo kohta kaksi tuntia, aivan hiljaa. Ehkä sekin vaan on yhtä onnellinen elämäänsä kuten äitinsäkin, ettei valitettavaa vaan millään löydy ;)
