Esa, olet heikoin lenkki.

Eilen ei avauduttu niin nyt jos vähäsen?

Kun oot seuraavan kerran (ja joka kerran sen jälkeenkin) siinä onnekkaassa tilanteessa että sut kutsutaan työhaastatteluun, tai vaikkapa ihan Skype-haastikseen (en tiedä kuinka yleistä Suomessa mutta täällä erittäinkin), jos et sitten jostain syystä ehdi, et halua tai jotakin tärkeämpää tulee eteen niin – VITTU ILMOITA SINNE FIRMAAN.

Itselle kun ei tulis mieleenkään vaan kadota maan päältä, haaskata muiden aikaa ja olla tollanen persreikä. Ehkä tää on vaan tän maan ongelma – kun työpaikkoja on enemmän kuin hakijoita – mutta alunperinhän se taitaa ihan siitä ihmisestä saada alkunsa tää tällanen urpoilu. Joo onhan se kivaa jos kokee olevansa haluttu työmarkkinoilla ja voi itse valita mihin menee töihin mutta hei, voi olla että ois ihan hyvä verkostoitua useiden yritysten edustajien kanssa, tai vaikkapa ihan pitää omaa yleistä mainettaan ihan pikkurhhhiiikkisen positiivisena. Varsinkin, kun asuu jollakin Tampereen kokoisella saarella keskellä merta, voi ehkä olla mahdollista että sun ajattelematon nollatalluilu tulee ampuu sua selkään jossain vaiheessa. Tai sit mä ammun, koska oot vitun urpo. 

Sanomattakin selvää että tänään mulle (tai oikeastaan meille) tehtiin oharit. Ei mun aika ihan saatanan arvokasta sulle ole, mutta mulle se on. Mulla on muutakin tekemistä kun odottaa ohareita. 

Haista paska ohari-Esa. 

Varmaan asut jossain Jämsässä, vedät jalkaan Filat ja ajat kuppasella DIY-tuning-autolla jota maksat hautaan asti. Haise pahalle.

 

suhteet oma-elama