Mun nimi on Onni ja mun jännällä on vivahteita.

Tänään oli aivan mielettömän ihana, rentouttava päivä. Vähemmästäkin sitä alkoi siinä vaaleanpunaisessa mielentilassa mietiskelemään onnellisuuttaan, ja että mikä sitä tekeekään tämän tytön onnelliseksi. (Missä vaiheessa pitäisi sanoa että nainen, eikä tyttö?) Mietin Euroviisuja odotellessa että mitä jos olisi vaan koko ajan onnellinen? En tarkoita nyt sellaista että, ikinä koskaan ei olisi vastoinkäymisiä tai kurjuutta, mutta että jokaisen päivän päätteessä, voisi silti päätyä ajattelemaan että on todella onnellinen. Että aina saisi elämän alamäkien ja äkkipysähdysten summaksi kuitenkin positiivisen arvon, olisi onnellinen kaikesta huolimatta.

Pakkohan tässä on nyt alkuun heittää pöydälle se fakta ettei ihan kylän onnellisin tyttö (pysyn sanassa tyttö) ole täältä aivan jok’ikinen päivä löytynyt. Tottakai on aina löytynyt asioita joista olla kiitollinen ja jotka tekevät aidosti onnelliseksi, mutta on se yhtälön summä joskus kuitenkin päätynyt negatiivisenkin puolelle.

Onnellisuus on mun mielestä yks tärkeimmistä asioista siihen että menestyy elämässään ja saavuttaa sen kaiken mistä haaveilee, ei sitä naama norsun veellä oikeen hyvää tuppaa heilumaan. Yrittääkseen olla onnellinen koko ajan vaatii uskoakseni hirveästi hommia ja harvinaisen laadukkaan asenteen, avarakatseisen näkemyksen asioihin, mutta myös taidon erotella huolehtimisen arvoiset asiat turhista.

Lueskelin onnellisuudesta internetin ihmeellisessä maailmassa ja kuinka ollakaan, me ihmisethän olemmekin oletusasetuksiltamme onnellisia. Mikä sen sitten syövyttää – no ihmismielipä tietenkin. Joku järkevä joskus valisti mua kertoen että pitäisi vain osata ymmärtää että, mieleen juolahtavat ajatukset on vain ajatuksia, ei niistä välttämättä tarvitse tehdä vakavia, tai varteenotettavia. Eli seuraavan kerran kun esimerkiksi sitä virkistävää aamukahvia siemaillessa mieleen tupsahtaa ajatus josta et niin pidä, unohda se, ajattele jotain mikä tekee sut onnelliseks, älä anna sille ajatukselle valtaa. Pistän tän kyllä nyt testiin.. Oon sun perinteinen yliajatteleva (etenkin iltaisin, hence tää postaus) mimmi, joka saa asiasta kuin asiasta väännettyä noin kakskytkuus eri skenariota mylläämään päähän. Siinä sitä sitten vedelläänkin sellasta tosi tervettä mee pois-hus-ihanaa-mikä sä oot-apuaaa-rakastan tätä-miksi aina minä –pingpong peliä. Että ihan tarpeeseen tulis tuo tyhmien ajatusten eliminointi! Tätä erittäin ammattitaitoista, syväluotaavaa tutkimusta tehdessäni, törmäsin myös jollain aivan random-sivulla väitteeseen että, jos oot ihan transformer ja sun uudeks lempinimeks ristitään Eliminoija, sulla on mahdollisuus, askel askeleelta, vähentää niiden huonojen ajatusten syntymistä. Tästä päästäänkin jo omaksikin yllätyksekseni pian Buddhan oppeihin.. (En siis koskaan mieti ennen kuin kirjoitan, kirjoitan vaan ja niin.. siks nää on aina tosi loogista luettavaa.)

Muistan kun ylä-asteella käytiin läpi maailman eri uskontoja ja teini-angsteissani mietin että, buddhalaisuus ois niin mun juttu. Kaikki on niin zen ja kaikki on chillisti. Sen enempää uskonto-aihepiiriin astumatta sanon kuitenkin sen että, buddhalaisuuteen syvästi sitoutunut asioiden hyväksyminen olisi kyllä itse kullekin hyväksi. Että sitä onnistuisi ajattelemaan niin että, asiat on nyt näin, toki niitä voit muuttaa mutta, tällä hetkellä, ne on näin. Siitä sitten oravan askelin (eli tosi pienin mutta vikkelästi) kohti uutta huomista.

Yksi suurimmista oman pääni ajatusjäteistä on kaikista helvetin asioista huolehtiminen. Oon kunnon huolehtija! Siis sellanen että entäs jos mitäs jos apua ku nyt tääkin ja ei pers. Taas kerran, eräs toinen järkevä ihminen elämässäni valisti tässäkin asiassa (kauhee ku mullonkin fiksuja kavereita, joita en nähtävästi kuitenkaan oo kuunnellu) – jos joku asia on sellanen mille et ite voi suoranaisesti mitään, ettei se oo sun hallinnassa, onko siitä järkeä huolehtia? Jos et voi sille asialle mitään, elä huolehdi, kyllä se siitä. Oman äitini (ja jokaisen maailman äidin sanoin), asiat järjestyy. Jos taas voit asialle tehdä jotain, tee ihmeessä, mutta älä huolehdi.

Nyt kun on tuo mieli-puoli (mielipuoli eheehe) katettu, eipä tässä kai muuta kun olis alettava pitämään huolta itsestään myös fyysisesti; syömään oikeesti terveellisiä, ravintorikkaita ruokia ja tekemään asioita joista tulee hyvä mieli, henkisesti mutta myös fyysisesti. Muistan kun Suomessa asuessani olin jotenkin oudosti vastoin tahtoani laiska-ämmä-asetuksella aika pitkän tovin, kävin toki töissä ja jadajada mutten urheillut ja vapaa-aikanani kulutin sohvaa tai sänkyä, ja nyt kun ajattelen henkistä olotilaani tuona aikana, hyh helll, eipä sitä kovin onnellinen ollut. Oon muutenkin ihminen jonka olisi hyvä pysyä aktiivisena, inhoon kyllästyä ja tuhlata aikaa, joten sohvapotaatin rooli oli kyllä täysin väärä. Ja hitto, ei sitä niissä lököleggareissa kauhean hehkeältä näyttänytkään, ja kun sitä päivät/illat/yöt läpeensä tuijottelee takkutukkaista harmaanaamaa, ei se oloa ainakaan parantanut.

Aloin kirjottamaan tätä itseäni varten, että josko joku kiva, fiksu ihminen kertoisi että, miten musta tulee onni-mestari mutta tässähän tää jo rupes selviämäänkin!

Eli, vastaan oikeen poliitikkomaisesti omaan kysymykseeni – kyllä, uskoisin että on mahdollista olla koko ajan onnellinen. Aion nyt ihan aikuisten oikeasti yrittää näitä kikkoja, ja kertoilen sitten joskus että no joko vituttaa. No haah, tokihan vituttaa, veikkaisin että jo ensi maanantaina mutta olenko siltikin onnellinen? Hmm hmm, se jää nähtäväksi.

Oon tositosi kärttynen jos en saa tarpeeks unta ja en halua aamukahviini taistelemaan turhan montaa tunkkaista ajatusta joten, tämä onnentavoittelija lähtee nyt unille, valmistautumaan huomiseen taistoon. Wish me luck!

***

Kuinka ironista, huomasin että viimeinen viime vuoden, aika synkkä postaukseni ennen pitkää taukoa oli nimeltään ”On niin helppoo olla onnellinen?” ……

Jännä tää elämä, on erilaiset jännän vivahteet: Jännä, hyvin jännä, erikoisjännä, jännempi jännä. 

Öitä.