Pää pönttöön ja sano aaa.

Tällä viikolla tapahtuu jotain jännittävää, jotain ainutlaatuista. Oon parhaani mukaan koittanut olla jännittämättä ja onnistunutkin siinä aika hyvin. 

Enää en osaa. On panikoinnin aika. On aika käydä läpi typeriä skenarioita siitä mitä voisi tapahtua jos kaikki menisi niin kuin Venäjän slummeissa. Eli jos ei heiluisi hyvä. On aika ahdistaa itsensä kauhukuvilla, olematta lainkaan realistinen. On aika jossittelun.

Perhosia on vatsassa koko pesue (?). Siinä määrin että oon käyny morjestaa tota kulahtanutta posliiniastiaa jo useampaan otteeseen. Voitteko vitun perhoset nyt vaan olla?

Ah, eikun kurkkimaan kalpeaa naamaa vessanpönttöveden heijastuksesta.

Se ommoro.

***

Miten päästä eroon jännityksestä ja yliajattelusta?

suhteet oma-elama