Pari penniä pyllystäsi.

Maanantai, blergh. Maanantait on aina kurjia, paluita arkeen. Näin äitiyslomalla ollessa viikonpäivillä ei oikeastaan ole mitään merkitystä, rytmi on kohtuu samanmoinen, päivästä riippumatta. Mutta tämä maanantai onkin hieman erilainen, erikoinen, erityinen. 

blogg_0.jpg

 Viikonloppumme sujui hikisissä merkeissä. Lämpömittarin lukemat heiluvat kolmenkympin paremmalla (vai pahemmalla?) puolen, eli  lämpöä riittää. Lauantaina käytiin shoppailemassa, jokaiselle jotakin; #faija pähkäili Niken myymälässä että kummathan lenkkarit sitä  ostaisi, juoksuun vai salille. Noh jossittelun jälkeen mukaan lähti molemmat. Ite hipelöin Niken uusia Free Runeja, korallin värisiä,  ihanan tyttömäisiä, kevyitä. Jätin hyllyyn vielä hetkeksi koska entisetkin kaipaisivat vielä hieman kilometrejä. Leeville ostettiin Suomea  varten pitkähihaisia hassuttelu-bodeja ja kovasti leikittelin ajatuksella että jospa se tartteis jo uimahousutkin, mutta ehkä ei vielä 😀 Ens  kesäks lähtee kyllä ne vaaleansiniset Peppa Pigin George shortsit matkaan takuuvarmasti. Niiiin söpöt! Leevi on viikonlopun aikana  nukkunut ja nukkunut, missä milloinkin – tuhisija! Minähän sain sitten tarpeita tälle maanantaille, ja tuleville päiville.. Nimittäin C-  vitamiineja, Omega kolmosia, magnesiumia, sinkkiä sekä lesitiiniä. Joko arvaat mitä momma mahtaa kaavailla tuleville viikoilleen? No  läskileiriäpä tietenkin! 

fotor0630100043.jpg

En muista mainitsinko jo aiemmin (tuskin, koska hävettää) mutta pistin tähän kroppaan yhteensä melkein 25 lisäkiloa raskauden aikana. Yhden pienen ihmisen verran. Tai ei edes niin pienen, yhden ala-asteelaisen verran. Huhhelihuijaa! Nyt kun tämä päivittäinen rutiini on muutoin ”hanskassa”, on aika karistella lylleröt johonkin kauas ja syvälle. Tähän mennessä olen pudottanut noista karmaisevista kiloista noin puolet, suurin osa jäi sairaalan syövereihin. Taisin pudottaa hieman enemmänkin äitiysloman ekoilla viikoilla mutta nythän tässä on sitten kerätty niitä takaisin. Syytän suurimmaksi osaksi huonoja ruokailutottumuksiani. Usein käy niin etten ”muista” syödä päivän aikana lähes ollenkaan, pari riisikakkua ja kolmetoista litraa kahvia, niillä on pärjätty. Sitten taas toisena ääripäänä, saatan syödä koko ajan, herkkuja hupenee nopeammin kuin vuorokaudessa sekuntit. Koko aikuis-iän, olen syönyt usein vain yhden ison jättimättöaterian päivässä ja muuten snäkkäillyt pitkin päivää. Ei sekään kovin terveellistä. 

Noh, peilikuvastani inhottuneena, päätin että nyt perskeles olisi jo tehtävä asialle jotain. Täällä hellehelvetissä kun vielä asustellaan niin ei paljon pysty laardejaan verhoilemaan joten ne on kaikki out in the open. Onhan tässä jo alettava ajattelemaan kanssaeläjiäänkin ja palattava normaaliin ruotuun 😉

Aion sisällyttää läskileirin edesottamuksia tänne ihan vain itseni vuoksi – jotta tuntisin enempi velvollisuutta edetä asian kanssa. Motivoin itseäni päivittämällä ihra-satuja! 😀 Woop! Jos siis jatkossa ei lylleröt sinua liikuta niin lopeta blogin lukeminen allaolevaa banneria ennen, sen alta löytyy nimittäin syntyjä syviä, hikeä ja kyyneliä. BYYHYY!

banner23.jpg

 Miten tämä mami sitten aikoo kiloja pudottaa ja kroppaansa katselukuntoiseksi kehittää? Pitkän pohdinnan jälkeen, tarkkoja  ruokapläänejä, treeni-ohjeita ja tsemppiä kaipailleena, päätin maksaa pari pennosta siitä että saan tarkan ruokavalion ja  määrätyt treenit. Olisihan tuo järkäle-#faijakin niitä osannut kertoilla mutta taas tulee kehiin se velvollisuuden tuntu, sitä  kaipailin. Oon nyt siis mukana eräässä nettivalmennuksessa johon osallistumisen suurin syy oli ryhmän vertaistuki. Jo nyt,  vaikka ekaa päivää vasta vietelläänkin, koen hyötyneeni muiden kanssa keskustelusta ja asioiden pohdiskelusta kovin! Tätä  ruljanssia kestää nyt seuraavat kuusi viikkoa ja sen jälkeen toivon että voisin jatkaa omin avuin, pienen alkusysäyksen  saaneena. 

 Tarkoituksena olisi oppia syömään oikein ja saamaan niitä long-lost lihaksia esiin hieman. Nyt oon tällanen taikinapallo jota en  halua enää kovin kauaa katella 😀 Rumba alkoi siis tänään, nyt on jo aamun aerobinen takana ja tämän postauksen jälkeen  hyppään välipalan kimppuun. Söin tänään terveellisen aamupalan! Whattt?! Mieli on tällä hetkellä korkella ja tavoitteet.. oh ne  on vielä korkeammalla! Niinhän ne sanoo että mitä korkeammalle tähtää, sitä korkeammalle pääsee. Otinkin ohjeesta vaarin ja  etsin itselleni ultimatetavoitemegabeibe-kuvan jonka iskin puhelimeen taustakuvaks muistuttamaan siitä että miltä sitä vois  näyttää jos olisi periksiantamaton ja ahkera. Tämän naisen kropassa on kaikki oikein, etenkin persss. #girlcrushmonday  #mullekintollanen

bloggg33.jpg

 Katsotaan miten käy, aion noudattaa ohjeita orjallisesti ja pitää sormet ristissä että saisin aavistuksen vanhasta kropastani  takaisin, ja pääsisin takaisin polulle jota aloittelin ennen sen valkoisen tikkutestin plussa-tulosta.

 Läskileirin lupsakka bloggaaja kuittaa tältä päivältä ja lähtee pojun kanssa välipalan kautta päikkäreille. Ahhh.. sänky. Oho,  näyttääkin olevan niin että lähden kiukuttelemaan kiukkupussin kanssa. *wääwääwää* Palataan!

 

 

Suhteet Oma elämä Liikunta

Momma on noussut tuhkasta kuin Fenix-lintu *kakaa kakaa*

Heei äiti ja muut rustauksien lukijat! Täällä sitä ollaan taas kirjoittelemassa vaikka ensin en näin uskonutkaan. 

Ensiksikin, tämä aika pikkuisen palleron kanssa on ollut yllättävän raskasta. Ajattelin että no joo yöttömiä öitä ja kakkaisia vaippoja, I can deal with that mutta mähän oon ollu ihan romuna! Leevi on nukkunu yönsä alusta lähtien kohtuu hyvin, eli sellasissa minimissään 4 tunnin tuhinoissa mutta tää herää-putsaa-syötä-nukuta-herää-putsaa-syötä-nukuta on ollutkin aika väsyttävää puuhaa. Musta tuntuu et oon joku 24/7 huoltoasema mitä toi syötävän suloinen pikkukaveri käyttää hyväkseen ihan millon siltä tuntuu. Mä en vaihtais hetkeäkään pois (no okei ehkä sen kun rebalikakka valu kerran vaipan läpi mun reisille) mutta god damn täytyy nostaa hattua ja korkealle, niille äideille jotka hoitavat talouttaan yksin tai joilla on useampi lapsi kaitsettavana. Olette mielettömiä! 

Lapsukainen on tiistaina siis jo KOLME kuukautinen ja arki alkaa pikkuhiljaa rullaamaan niin kuin haavekuvissani ajattelin sen menevän alusta alkaen 😉 Eli voiton puolella ollaan! *thihih* Leevi on ollut terve kuin pukin poikanen ja ainoana murheena on ollut ne kaikkien vauvojen vihaamat ilmavaivat ja vatsan kouristelut. Äiti lähetti Suomesta Rela-tippoja joita olen tunnollisesti käyttänyt nappulan aamupalaan mutta muutoin ollaan ihan voimisteltu tiemme ulos sinappisesta hajusta.

Heitän tähän postaukseen vähän kuvia matkan varrelta ja koitan nyt vihdoin ja viimein olla täällä taas ihan ”aktiivisesti”. Oon kaivannu tätä! Mulla oli ikävä mun monologeja ja teitä muutamaa ihanaa kommentoijaa! Puss muss ja katsokaapas kuvia! Diashow alkakoon än yy tee hep!

img_3005_1.jpg

img_3177.jpgimg_3385.jpgfotor060180353.png

Ja tämän päiväisen lookin voit katsastaa kuvasta alta. Alan onnekseni löytämään piirteitä itsestänikin tuon napukan naamataulusta, aiemmin se oli ihan all-daddy! 🙂 Eilen kurkkasin lapsukaisen vaatelipastoon ja erottelin  vaatteet jotka EIVÄT ENÄÄ MAHDU herralle. Pakko myöntää että itkua tirauttaa turautin ja haistelin niitä pikkuisen pikkuisia vaatteita ja räkä poskella kuiskin Leeville että ”mikset oo enää äitin vauva”. Kelatkaa – jo nyt mä ajattelen noin! Mitäs sitten kun tuo alkaa puhumaan, tai menee kouluun, tai ajaa ajokortin? Oon ihan palasina! 😀 *huoh* Mä oon melko varma että mun täytyy tässä nyt alkaa kovistelemaan itseäni koska en mä voi märistä joka kerta kun paita jää pieneks, johan siinä ihmismieli harmaantuu.

Meillä on täällä käynyt visitoimassa #faijan ihanainen isosisko, mun sekopäinen pikkuveli ja nyt pari viikkoa sitten mun äiti miehineen päivineen. (Haah kuulostaa ihan kun sillä olis monta miestä! Mutta ei sillä oo, yks vaan! Go Rampe! ;)) Ihanaa on ollut saada perhettä tänne lähemmäs ja pakko myöntää että breikki Lebonaattorin koalamaisuudesta on tullut tarpeeseen. Siis meillähän ei ole suinkaan ihmisvauva vaan koalavauva. Leevillä on sellainen tavallaan tosi suloinen vaihe mutta tavallaan todella raskas vaihe meneillään että sen täytyy olla sylissä koko ajan. Jos sen laskee alas, vaikka olis minkälaista vempainta ja viritintä vieressä, menee keskiarviolta kolme sekuntia kunnes huulet menee mutruun ja alkaa kuulumaan ”wääääää”. Ainoa paikka joka kelpaa on syli. Tästä koalavaiheesta ollaan itseasiassa pääsemässä varmaan eroon piakkoin koska mies on alkanut kiinnostumaan ympärillä olevista asioista entistä enemmän, päivä päivältä. Tottakai on ihanaa että sun oma pehmonen vauva haluu olla sun lähellä mutta siinä vaiheessa kun mietit että no meniskö sitä skakkelillekin poika sylissä, alkaa mielenterveys heittämään holtitonta volttia. 

Yks Leevin lemppariasioista, mikä sen myös aina rauhoittaa on se maailmankuulu white noise. Tai no oikeastaan mulla on puhelimessa sovellus josta saa laitettua hiustenkuivaajan äänen suhisemaan ja siitäkös tuo tykkää! Uskomatonta mutta sitä se jää kuuntelemaan kuin mummo Novaa. Fööni myös usein auttaa nukkumaanmeno vaiheessa – pistän suhinan, ukko tipahtaa ja naps suhina pois. Vaihtoehtona tossa sovelluksessa on myös tehosekoitin ja imuri mutta ne ei näytä kelpaavan. Tuleekohan tosta parturi?

Täällä sitä nyt sitten elellään pojan kanssa arkea kun #faija painelee duunissa ja aurinko paahtaa ku viimeistä päivää. Joku kolmisenkymmentä astetta on lämmintä päivittäin ja pilviä ei ole nimeksikään. Saatat kuvitella että no ihanaa, kesä (varsinkin jos luet tätä Suomesta käsin HÄHÄÄ) mutta oikeastaan tää keli myös rajottaa mun ja putikan oleilua aika paljon. Joka kerta kun mennään pihalle niin 50-suojakertoimista rasvaa mies täyteen, sitten etsitäänkin varjoisia kujia jottei aurinko ihan suoraan porottais – jo palamisriskin vuoksi mutta myös sen takia että en usko että on kovin mukava olla niska limassa, pienessä kupissa hengailemassa, ilman pienintäkään tuulen virettä. Siksipä me oikeastaan keskitetäänkin meijän ulkoilut joko aikaiseen aamuun tai sitten iltaan kun aurinko on laskemaan päin. Helteestä huolimatta, ihana kesä täällä on meneillään ja ei pitäis valittaa, tiedän tiedän. En malta odottaa ensi vuotta kun päästään Leevin kanssa hiekkalinnahommiin! Wooppp!

leevs.jpg

Nyt mä lähen opettelemaan että miten mä saan postattua noita kuvia jotenkin fiksummin eikä näin all over the plazzzio! 😀 Palataanpas asiaan tuossa tuota pikaa, tällä kertaa en katoa useaksi kuukaudeksi – vannon kautta vaipan ja vannan. Word.

Suhteet Oma elämä