Toivottavasti vauvastamme tulee Tiedemies

Raskausviikkolukemalaskurini näyttää 37+2 ja että itsepäinen istujamme olisi tällä hetkellä kokonsa puolesta verrattavissa vesimeloniin. Mietin viime kesää kun kannoin kaupasta tuota kovin makoista hedelmää ja voivottelin matkalla että julmettu kun painaa, niin voin nyt kokemuksen syvällä mahaluotaimella kertoa että ei sitä ainakaan helpompi ole vatsassaan kantaa. Ja tämä mahahedelmäpä ei taltuta janoa, päinvastoin, juoda saat koko ajan 😉 Laskuri näyttäisi että laskelmien mukaan tämä kirkuvan punainen poika syntyisi 19 päivän päästä. Wow.

Te jotka olette tällä sivulla ennenkin vierailleet, saatatte tietää/muistaa että Bögehän ei ole ollut mikään tavan vauva vaan on heti pienen miehen mukaan valinnut oman uniikin polkunsa, jopa tälle synnyinmatkalleen. (Ei haittaa vaik jäis Uniikin mittaseks meijä poju – pätkätöihin lollers) Vauvamme on totaalikieltäytyjä. Niinku Iso H. Vieläkin se siellä istuu risti-istunnassa, paistatellen päivää, välittämättä ajankulusta lain. Jotenkin kuulostaa hieman #faijalta.. osaa ainakin rentoutua. Toivotaan että flegmaattisuus kantaa myös suomirapin saloihin saakka ja Böge asuu Tiedemiehen oppeja noudattaen, aina mutsinsa luona. No tottakai, tottakai! (kuuntele historian havinaa jaujaujaaaauu) Ja tämän räppärin alun chillailun (sekä muutaman muun seikan) vuoksihan odottelemme keisarinleikkausta joka on varattu neljännelle päivälle huhtikuuta. Vitsi miten katu-uskottava kappale – boom I’m a poet and I know it!

Tässä tämän touhukkaan emännän tiistai-look – mamisloman 9.päivä – raskaus siis nyt täysiaikainen mutta vielä odotellaan sen kymmenen päivää. (Upeat timanttikalsarit Tally Wejlistä, Everlastin muikea urheilutoppi Sports Directistä ja kuvan päätähti The Keissi ihan omasta takaa)

1958366_10152384012842650_2017878962_n.jpg

Ah, ai niin, pieni tarkennus jos joku ei ole aiempia vuodatuksiani lukenut tai jos tämän naisen tapaan ei ole nuo termit hallussa niin Bögehän on siis perätilassa, ja tarkennan vielä että tämä siis tarkoittaa vauvan asentoa, ei sitä että vauva olisi perätilassani (validi pointti – tätä on useampi kysynyt). Tässä kuvaa havainnollistamaan asiaa. Tämän vuoksi myös mahani ei ole ”laskeutunut” nätisti kuin monen muun kanssaodottajan vaan se töröttää pyöreänä komeutena kaiken kansan edessä.

Vauva istuu käytännössä siis lantioluideni päällä ja tämähän sitä tuskaa sitten tuottaa, noilla metrin matkoillakin. #faija kertoi juuri eilen että hänen ystävänsä kertoi oman peipinsä kärsineen perätilan aiheuttaneesta lonkkaluksaatiosta, vaikka hänellekin oli keisarinleikkaus tehty, joten tätä nyt sitten seuraavaksi googlaamaan. Onko kokemuksia kellään asiasta? Jaiks, Googlen kuvahaku ei ainakaan helpottanut fiiliksiä :S

fotor0310205959.png

Kymmenen päivää, shait, sehän tarkoittaa siis sitä että tässä vietellään viimeistä viikkoa villiä perheetöntä elämää! Kai se on rykästävä ja tehtävä jotain mitä ei voi jatkossa enää tehdä, eli vaikka .. lälläslää ei niitä juttuja ole! Meijän hassunhauska elämämme tulee jatkumaan entistä huikeampana tän pikku jäbän myötä ja tehdään sen kanssa just niitä asioita mitä oltiin muutoinkin suunniteltu tekevämme 🙂 Olen jo pistänyt suunnitelmiin reppureissun Aasiaan joka piti suorittaa tämän vuoden helmikuussa mutta säästimme sen sitten ensivuoteen – yksi reppu enemmän, Böge! #faija ehdotti myös että vois ottaa Bögen mukaan työreissulleen Unkariin heinäkuussa, kattomaan formuloita, miesten reissulle. Synttäreideni aikaan kesäkuussa taas ajattelin ottaa peipin mukaan äitin kanssa vietettävään naisten päivään, saa tulla hurmaamaan tätejä pedikyyrien ja mansikoiden keskelle 😉 Viihdepakkaus messissä omasta takaa!

***

Tänäänpä oonkin sitten ollu tosi tuottelias (pah ahahha) ja järkkäilyt Bögen vaatteita. Siis, kuulin että kauan kaivattu lipasto/vaatesysteemi/hoitopöytä on vihdoin saapunut tälle saarelle ja vuokranantajamme Super Mario tuo sen lauantaina, joten.. nythän mä sitten kävin jokaikisen vaatekappaleen läpi ja jaottelin niitä koon mukaan joten siitä sitten näppärästi ei kun sujauttaa vaan ne sinne omille paikoilleen. Helvetti kun oli kaikenlaisia kokoja, meillä on vaatteita Suomesta, Italiasta, Englannista ja Kanadasta ja tietenkin ne mitat on ihan päin prinkkalaa (mikä on prinkkala? Google kertoi, ”Sanonta päin prinkkalaa on tiettävästi syntynyt 1820-luvulla, kun joku on ajanut vaununsa säpäleiksi lähtiessään Prinkkalan talossa järjestetyistä maaherran juhlista.” Jottas tiedät nyt.) niinniin, sittenhän mä mittailin joka vaatteen silmämääräisesti ja pinottelin ne kivasti minivauva, 1-3kk, 3-6kk, 6-9kk, överit -pinoihin ja tietty vestit, babygrowt ja pitkähihaset erikseen. Sit onkin vielä kaikki muu roina. Huh. Jätän loppuviikolle. 

10154997_10152384530442650_1809338852_n.jpg

En malta odottaa nyt torstaita kun mennään erään toisen odottavan momman kanssa shoppailemaan paikalliselle Kodin Ykköselle. On kaikenlaista hankittavaa mutta eritoten kiehtoo ajatus tuosta vauvan huoneen laittamisesta. Oon kiinnitelly Pinterestissä Bebe-taululleni vaikka mitä ja odotankin että pääsen nyt ostamaan vaikka minkälaista paskarteluvälinettä! Maton haluisin myös löytää mutta suapi nähhä, täkäläiset ei oikeen välitä matoista vaan laahustelee sisälläkin kengät jalassa. Sit kun toi koko komeus on kunnossa niin pistän kuvaa mun mamisloman päähänpistoksista täyttyneestä poikamiesboksista. 

***

Nyt oonkin sitten tehnyt kauppalistaa, erikseen on kuule apteekkilista, meikkikauppalista, vauvalista ja sairaalalista. Ai niin! Olen tässä pikkuhiljaa kasaillut sairaalakassejamme kuntoon mutta nyt kun onkin edessä leikkaus niin joudun pakkaamaan paaaaljon enemmän joten aloitin sen alusta. Teenpä siitäkin vielä postausta, sisältöineen päivineen, niin näette miten paljon tää Pirkko Poloinen joutuu täällä sairaalaan kantamaan. Hyvä kun ei omia skalpelleja ja hetekoita perskele vieköön.

Oon huomannu tässä että tykkään listoista.. ehkä mun täytyy ostaa sellanen Filofax, tykkään täytellä kalentereita, rakentaa to do -listoja ja organisoida olemattomia menojani. Täyttelin tossa myös suomenkielistä vauvakirjaa ja heitin myös lypsylehmäkamppeeni kaappiin ja huomenna steriloin ne loppuun. Kaikenmoista hommaa sitä keksii kun on oikein tylsää.

1926887_10152384530377650_1242151941_n.jpg

***

Huomenna vietetään #faijan kanssa yhdessä vapaapäivää viikolla (harvinaista herkkua), mennään viimeiselle Max-käynnille ja töhötään sitten jotain kivaa koko päivä pitkä putkeen! Oon ihan innoissani 🙂 Halvat on huvit Holopaisella.

Suhteet Oma elämä Rakkaus

Vauvalle jauhot suuhun

Viime torstai oli lukemani mukaan aika kurja päivä.. mutta hei tyypit! Enää ei oo ihan noin nihkeä fiilis! Niin kuin yks lukija kirjottelikin että noita alamäkiä tulee ja yhtäkkiä huomaatkin että hittovie, sinnehän se hävis ku suklaavanukas suuhun! Kerroin että olin lähdössä moikkaamaan Maxia, no niin, sehän ei sitten (tietenkään) mennyt niin kuin piti. Mulle yleensä käy niin että kun jokin menee päin persausta niin sitten kaikki sinä päivä menee samaa kuiluun. Oiskohan tässäkin law of attractionilla kauhansa sopassa? Could be. 

Mulla oli siis torstaina klo 14:30 sovittu aika Maxin hellään hoivaan mutta sieltä sihteeri soitteli aamusella että tulepa vasta 16:15 kun herra tohtoriherra on hätäleikkauksessa ja myöhästyy hieman. No minähän sanoin että ”passaa” ja laitoin luurin kiinni. Sain pari tuntia lisäaikaa itsekseni nyyhkyttämiseen ja voivotteluun. Sitten siinä kolmen aikaan läksin täältä taapertamaan sinne saatanan-kauas-bussipysäkille (600m), hyppäsin bussiin, hyppäsin bussista pois ja aloin tarpomaan ylämäkeä joka vie klinikalle. Siis tää ylämäki ei oo ihan mikä tahansa ylämäki; oon joskus valitellu kun oon toimistolta lähteny klinikalle ja sielläkin siis aikamoinen nousu kyseiselle pytingille mutta tämä, tämä on jotain aivan omaa luokkaansa. Tässä mäessä saa kävellä niin että nenä viistää asfalttia, tässä tapauksessa vatsa hoiti viistämisen. Ja tuonne kukkulallehan ei siis mene busseja, tietenkään. Ja ota nyt taksia 800m matkalle. Tuosta 800 metristä tuntui siltä että tätä paskamaista mäkeä oli sen 799m vaikka totuus on että mäki on ehkä 100m. Pysähdyin matkalla valehtelematta ehkä 9 kertaa, tankkasin vettä ja läähätin. Mua ei todellakaan haittaa jos kanssaihmiset näkee mut huohottamassa hikisenä hämäläisenä mutta se että musta tuntu että ne pelkäs mua, ne ajatteli varmaan että alan synnyttämään niin ne vaihto kadun puolta. Taisin itekseni mutista jotain perkeleentollomitäkyttäätläski ja jatkoin taapertamista. Tätä helvettiä jatkui koko matkan ajan ja kun pääsin klinikalle, puhelimeni soi ja siellähän se sihteeri taas oli ”your appointment needs to be rescheduled for tomorrow, Max is still at the hospital”. MITÄÄÄÄÄÄÄ!??!?!?! Löin eukolle luurin korvaan, painelin klinikan ovista sisään ja kerroin tälle täysin viattomalle naiselle kuinka luuni räjähtävät ja vauvani syntyy ja nahkani narahtaa poikki ja jumalautaperkele! Nainen katsoi mua sellanen mua-oikeesti-harmittaa-sun-puolesta-mutten-voi-tälle-mitään ilme naamallaan ja lähdin pois. Kiroilin koko matkan takaisin bussipysäkille ja valitin äidilleni Facebookissa kuinka perseestä kaikki on. Itkin nojaten paikallisen Expertin ikkunaan ja taitoin matkan kotio. 

Noh, perjantaina oli sitten uusi yritys. Soitin klinikalle vielä ennen kotoa lähtöäni että onko nyt ihan varma että mun pallopää-lekuri on paikalla ja että pääsen katsomaan että mitä tolle sisällä mylläävälle miehelle kuuluu, he vakuuttivat että Max olisi paikalla joten lähdin taas painelemaan klinikkaa kohti. Kävin matkalla toimistolla moikkaamassa työkavereitani ja sain pomoltani lahjapussin josta löytyi ihania Zaran villaisia vauvavilttejä ja ihan mun tyylisiä harmaansinisiä dinosaurus ruokalappuja. Kävin myös katsastamassa työkaverini uuden asunnon joka oli matkan varrella, hän tarjosi jääkylmät appelsiinimehut ja jatkoin matkaa. Max oli kuin olikin paikalla mutta tottahan toki ajat olivat tunnin myöhässä. Työpaikalta saamani hymyi muuttui epätoivoiseksi peuransilmä lookiksi ja olin jo valmis luovuttamaan. 

1966890_10152383832872650_993092428_n.jpg

Lopulta pääsin pallopääni juttusille ja tässä highlightit:

  • Börje oli edelleen istuma-asennossa eli ei ollut sukeltanut 
  • verenpaineeni oli laskenut edelliskerrasta ja oli nyt melkein normaalitasoani 120/70
  • mies oli oppinut hengittämään, sydänäänen lisäksi kuului sellaista kohinaa kun se veti sisään ja ulos ja sisään.. wow!
  • Maxin mukaan jätkä näytti rentoutuneelta
  • painoa oli tullut lisää 11 päivässä reilu 200 grammaa joka on kuulemma ihan ok verrattuna siihen edelliseen 14 päivän aikana kertyneeseen reiluun 600 grammaan 😀 kerroinkin että oon koittanu syyä vähä terveellisemmin ja pienempiä annoksia kerralla, auttoi näköjään!
  • kokonaispaino oli siis tuolloin 21.3. noin 2.6kiloa
  • ei printattu kuvaa kun ne on ollut aika samanlaisia nyt viime kerroilla mutta pulleat posket näytti olevan (jeeij!)

Nyt sitten sovittiin että vielä ensi viikolla, eli tällä viikolla, eli keskiviikkona eli huomenna, käydään vielä viimeisen kerran Maxin juttusilla katsomassa että ”siellä se istuu” ja käydään sitten keisarinleikkausta läpi. Kuulemma torstaina 3.4. kirjautuisin sitten sairaalaan sisään ja perjantaina 4.4. olisi itse operaatio.

***

Tässä sitä nyt sitten vaan istutaan mamislomalla ja odotellaan. Tältä se näyttää ihan rehellisesti kuvattuna. 😉

1620459_10152383832912650_1288135663_n.jpg

 

Suhteet Oma elämä