”Siellä on olkkarin seinä sellainen liukuovinen josta voi sitten kurkkien huutaa sinne laaksoon että kaikki mitä valo koskettaa on MINUUUUN.”

Me siis löydettiin uusi koti! Ja maksettiin jo takuukin jotta se on varmasti meidän, eikä kenenkään muun. Päästäis tavallaan muuttamaan jo heti mutta eipäs hötkyillä ja muutetaankin vasta ensi kuun lopulla. En malta odottaa! Bamse sano että rauhotu mutta enpäs rauhotukkaan! Mä oon jo Pinterestiin naulaillu kuvia että joo tommone siihen seinälle ja tällanen makkariin ja just noi kehykset mä sit hankin ja ja ja pannuja ja kattiloita roikkumaan keittiöön joo-o joo-o. Mulla oli jossain vaiheessa (eikä niin kauan aikaa sitten laisinkaan) sellainen olo että ei tässä maassa kyllä kotoisaksi tule itseään tuntemaan mutta taisipa tyllerö olla väärässä sillä tuopa kotipa onkin erittäin suloinen ja semmonen meijänkoti-mainen. Mulla ei oo kuvia ollenkaan koska sillä kiinteistövälitysfirmalla oli vaan kuvia siitä kun se oli ihan tyhjillään ja eihän niistä oikeen mitään hahmota joten otan kuvia sitten ku me ollaan siellä ja siel tuoksuu pulla ja Bamsen aqua di gio. Koitanpa nyt parhaani mukaan selittää minkälaiseen torppaan muutetaan!

Elikkäs, me käytiin kattomassa sitä asuntoa sillon toissa viikolla (ja itseasiassa kahta muutakin muttei ne ollu yhtään kivoja) ja täytyy myöntää et ku meijän kiinteistövälittäjä parkkeeras siihen pihaan ni olin aika skeptinen. En nähny muuta ku jonku helvetillisen kasvimaan ja keltasta kivimuuria. Kulman takaa onneksi paljastui hieman modernimman näköinen asuntokompleksi ja mietin että no annetaan nyt mahdollisuus, ei tässä jäniksen selässä olla. Kuultiin että ko. huoneiston yläkerrassa asuu myöskin suomalainen, itseasiassa tuon #faijan tuttava. Noh, asunto oli siis toisessa kerroksessa, hissi löytyi, oli pieni mutta toimi. Asunnon ovella meitä odottelikin asunnon omistaja, nelikymppinen pirtsakka naikkonen. Hän sitten lähti esittelemään asuntoa mutta äkkiä kiinteistövälittäjämme otti ohjat jotta voitiin puhua ihan suomeksi ja vähän omistajankin ”selän takana” kysyä mitä vaan. Ovesta sisään tultaessa oikealle puolelle jäi keittiö+olohuone ja vasemmalle puolelle sitten loput. Hyökättiin ku huonotapaisemmatkin hyeenat eka sinne oikealla kun Bamse halus nähä minkälainen telkkari oli tarjolla ja itse juoksin sormet ristissä keittiöön toivoen astianpesukonetta. Astianpesukone löytyi ja telkkarikin oli ok-laatuinen ja tarpeeksi iso. Siinähän sitä oltiinkin jo valmiita lyömään kaupat lukkoon! 😀 No eei nyt ihan vielä. Keittiö ja olkkari oli yhtä isoa avonaista tilaa ja kulmassa oli erikseen vielä ruokailutilakin. Tässä huonessa oli yksi seinä kokonaan ikkunaa ja harvinaista mutta tota; ikkunasta avartui näkymä laaksoon eli luontoon eli heeeei me nähdään jotain vihreää ekaa kertaa vuoteen!! Täällä on kovin kivikkoista ja sitten on tuo kiva sininen meri. Mutta esimerkiksi nurtsia on ihan törkeän vaikea löytää, joten tuo näkymä kyllä kelpasi. Nyt lähdettiinkin tutkaisemaan asunnon ”vasenta” puolta. Ensimmäisenä huomio kiinnittyi käytävän seinään jossa oli tapettia! Wow! Se on vielä harvinaisempaa kuin nurmikko! Hieroin seinää salaa ja mietin että mmmm mun kooootiiii. Ensimmäinen huone oli päämakkari, siellä parisänky, vaatekaappeja ja oma wc+suihku (najs!), toinen huone oli sitten hieman isompi wc+suihkutila jossa oli kivat kahvin väriset laatoitukset ja amme (++). Seuraavana löytyikin vierasmakkari jossa myöskin parisänky ja käynti takapihan parvekkeelle. Parvekkeelta oli näkymä aiemmin mainitsemalleni kasvimaalle. Kävi ilmi että sehän oli ihan joku farmi jossa harmaantunut henkselihousuihin pukeutunut patu myi mitä maasta irti sai. Aikas ihanaa! Tuoreita vihanneksia omalta takapihalta! 😮 Viimeinen huone, käytävän päässä, oli tyhjillään, asunnon pienin ”makkareista”. Omistaja kertoi että tämä huone on jätetty tyhjäksi jotta asunnon ensimmäiset asukkaat (that’s us!!) saavat päättää mikä siitä tulee; toimisto, kolmas makkari vai mikä. No siitähän me sitten haluttiin loogisesti Börjen huone. Ollaan ostettu jo sänky joten nyt saatiin sitten heiltä pyytää loppukama sinne poikulaisen huoneeseen. Toivoin vaatekaappia, lipastoa jota voisi käyttää hoitopöytänä ja sitten jotain laiskanlinnaa jossa voisi poikaa nukutella tai syöttää. Omistaja kertoi että toiveet saataisiin kyllä toteutettua ja minä tyttö kiljahdin ilosta. 

Ainoana ongelmana meillä oli se että kiinteistövälittäjämme ei ollut tahtonut saada nykyisen asuntomme omistajaa kiinni, ja tokihan hänelle olisi kerrottava että moi me muutetaan. Noh, lopulta tuossa viime viikolla se sitten onnistui ja Bamse kävi vilkaisemassa asuntoa vielä kerran ja löi diilin lukkoon. (Sanotaanko sitä noin? Diili lukkoon? Oh whatevs.) Tässä sitä lasketaan nyt päiviä että päästään muuttamaan – onneksi helmikuu on vuoden lyhyin kuukausi! 😉

Musta on myös ihanaa että päästään nyt muuttamaan ennen kuin Böge on tässä maailmassa, jotenkin helpompaa. Toisaalta, musta ei kyllä kovin paljon muuttoapua ole, VOI HARRRMI 😛 No ei vaan, olo on mitä parhain, hieman heikottaa välillä mutta kai se kuuluu asiaan. Käytiin tossa toimiston tyttöjen kanssa hankkimassa salikortitkin kolmelle kuukaudelle kun saatiin ne superhalvalla, 60 eurolla! Salilla rehkiminen alkaa siis huomenna! Bigger, stronger, faster! 

Oon nyt muuten lueskellut synnytyksestä ihan tositositosi paljon, oikeesti varmaan jokaisen nettisivun selannu läpi mitä Herra Google on tarjoillut väsyneiden silmieni eteen, ja täytyy ihan tehdä postausta asiasta erikseen – uskomatonta kuinka monta erilaista lähestymistapaa itse synnyttämiseen voi olla ja kuinka joka asian voi muovata ”oman näköisekseen”. Uskon löytäneeni vihdoin oman ”tyylini” synnyttää ja fiilis on mahtava! Mutta siitä lisää pian, mä en lupaa mitään nyt että ”huomenna” mutta yritän kovasti. 

Ai niin! Me hankitaan varmaan Dolce Gusto kahvimasiina ja mul käy niinku Sabotaasi Sinille ja leggarit repee kun oon niin intona ku oon ihan kaamee kahviaddikti ja hitsi sillä saa aikaseks vaikka minkälaista jauhettua jumalaisuutta! AHH.. repsss repes