Viime keskiviikkona lähti auringonpolttama punakka pikkuveli tyttöystävineen takaisin Tampereelle. Olin ihan rikki siitä etten vaan voinut pakata kamoja kapsäkkeihin ja lähteä niiden matkaan.. ihan paskaa. Siinä sitten itkeskelin ilmastoinnin alla, kunnes tajusin että perkele, pääsen omaan sänkyyn nukkumaan, ekaa kertaa reiluun kuukauteen! Happy days! Kunnes muistin että Batman liihottaa saarelle heti seuraavana päivänä. Noh, yksi yö omassa sängyssä, ottaisin ilon irti. Ei, en sillä tavalla. Ihan kiltisti vaan, sellain että saisi nukkua äksänä eikä heräisi siihen kun mätkähtää lattialle.

Epäilin että olisin varmaan aivan susipaska emäntä Batmanille – tässä kun on ollut näitä vieraita ihan jatkuvalla syötöllä toukokuun puolesta välistä lähtien. Sittenpä muistinkin että helvetti, mehän oltiin lepakkomiehen (se on oikeesti nainen) kanssa kämppiksiä lukio-aikana enkä muistanut yhtäkään huonoa hetkeä siinä piskuisessa asunnossa Jyväskylän Kuokkalassa. Tää tulis menemään ihan hyvin. Olihan Batman ollut Maltalla opiskeluvaihdossakin, ei se mitään mielistelevää matkaopasta tartteis. Ja niinhän siinä kävikin, ja vielä paremminkin! Batmanin kanssa oli aivan mahtava viikko ja mua ihan oikeesti raasti sydäntä ku se joutu lähtemään tossa keskiviikko-aamuna.. Batman on sellainen ystävä jonka kanssa ei tarvitse huolehtia, miettiä, tuskailla taikka äsväillä. Se on sellanen tyttö joka ei ole koskaan (lue: KOSKAAN) negatiivinen. Siis tottakai puhuttiin kurjistakin asioista (kun ei oltu useampaan vuoteen nähty), ei kaikki aina oo vaan hilloa ja hunajaa, mutta ne kurjatkin asiat käänty hyviksi asioiksi, ne surutkin iloiksi. Niin kuin oon itekkin tässä kirjoitellut niin kaikki lähtee asenteesta, siitä miten otat vastaan elämän mutkat ja mäet, oli ne sitten minkä mallisia tahansa. Batmanilla on asenne kohdillaan ja mä en tiedä mitä oon tehny oikein että oon saanu tollasen ihmisen pidettyä elämässäni jo kymmenisen vuotta, oon niin onnellinen tästä ystävyydestä, miten ihana ihminen voikaan olla. Batman saat mut itkemään. (Ei varmaan myöskään auta et just alko soimaan Tiktakin Kyyneleet haaah! Pikkasen tykki biisi.)

Mä olen sulle kai leikkiä vain, pelkkää huvia huoletonta. Sulta säröjä sieluuni sain, yhden liian monta.

Vikana iltana meijän piti lähteä ulos syömään, Emelien toimiessa Leevin unen virallisena valvojana. Päädyttiin kuitenkin laittamaan poika nukkumaan pusujen saattelemana ja tilaamaan kasa ruokaa Wagamamasta. Suattaapi olla että kävin lähikaupassa hakemassa myös karkkia ja omituisen ohuita sipsejä. Suattaapi olla että istuttiin lattialla ja kateltiin Jimmy Fallonia ja jotain Nelson Mandela skittiä Youtubesta. ”A very good evening, imma Nelson Mandela. Do you like smack? Do you like crack? Then you will love my smack n crack party bag!” Nauru raikasi ja chili pisti hikoilemaan. Nyt kun tarkemmin mietin, Youtube+Wagamama -combo on ollu osana tämän vuoden kahta parasta iltaa ja kummallisesti molempien iltojen seuraan liittyy tavalla tai toisella lepakot. #dafuq Mun Batman, oot parhautta, pitäkää hauskaa Saksan interrail-reissulla Vautsivillen kanssa.

***

Se ois perjantaaaaai! Monelle tää on varmasti ihan hitsin villi upee jeijejee päivä. Arvaapa onko mulle? Thihii, no ei! Mutta ei se mitään; perjantait menetti merkityksellisyytensä heti Leevin syntymän jälkeen mutta.. meijän perjantait on silti aika ihania! Ei ehkä kovin villejä tai nestemäisiä, mutta perjantaisin me valvotaan myöhään (about ysiin jos jaksetaan) ja katotaan Disney-leffa. Tänään on vuorossa Pocahontas! Tavallisesti illan juoni menee jotakuinkin niin että äiti kattoo leffaa ja poika täyttää vessanpönttöä pikkuautoilla, mutta ei se mitään. Huvinsa kullakin.

***

Meille on parin työkaverin kanssa muodostunu lepponen tapa – käydään joka aamu kahvilla eräässä ihanassa pikkukahvilassa jossa ei oo silloin kasin aikaan aamulla KETÄÄN. Meillä on whatsappissa oma söpö ryhmä nimeltä Capricciosa ja siellä sitten lähetellään aamunaamoja ja kiroillaan kuinka taas ollaan myöhässä ”7 more minutes and I’m there!”. Lähestytään kahvilaa kolmesta eri ilmansuunnasta, lähettäen selfieitä matkalta ja kiroillen vähän lisää – kuinka on kuuma, tai kuinka ihmiset on hitaita (koska itsehän on aivan täydellinen Kononen). Joka aamu kun nään tytöt, kuulen energisen ”hello sunshine! you look gorgeous! i love your shoes/shirt/pants/make-up!”, ei vois olla parempaa tapaa aloittaa päivä. Paitsi että on! Saatana.. eräs italialainen hienostoherra on päättäny että hänkin alkaa käymään aamukahvilla MEIJÄN kahvilassa MEIJÄN AIKAAN klo 8. Tää mies on aivan järkyttävän rasittava. Siis sellanen.. uggh en osaa ees kuvailla kuinka rasittava! Kelatkaa: se ottaa osaa meijän keskusteluihin, huutelee vieraisiin pöytiin! Se kehottaa lopettamaan tupakoinnin, otattamaan pois räikeät tekokynnet, vähentämään meikkiä, nauramaan hiljempaa, perustamaan kauniin perheen, opettelemaan italian kielen, muuttamaan samantien jenkkeihin, käyttämään täysmaitoa kahviinsa, näkemään äitiään useammin, vaihtamaan uskontoa, avioitumaan vielä kun kerkiää, tekemään elämällään jotain .. the list goes on and on. Siis ihan täydellistä aviomiesmatskua. Vaffanculo pezzo di merda!

Vaikka tää italiaano onkin iha tunkkanen, kahvi on silti hyvää ja mun tytöt kauniita! Tänään ois toimistolla edessä vielä kehityskeskustelun pitäminen ja kasa käännöstekstejä Tiktakin säestämänä. Mukavaa perjantaita! Arrivederci!

Mut frendit päivän kirkastaa, niihin luottaa voi, mennään minne vaan, meitä kukaan ei voi saavuttaa, ne meistä jää jälkeen, minne vaan!