Kello soi tänä aamuna klo 6:11 – mulla on joku ongelma tasalukujen kanssa, herätys on aina 6:09, 6:17 jne. Se 60cm leveä vierassänky jonka olisin toivonut pysyvän mulle vieraana, on tullut erittäin tutuksi tämän kesän aikana. Kun Suomesta alkoi suorat lennot Finskillä Maltalle, on Casa Momma ollut hyvinkin buukattu. Mukava emäntä kun olen, laahaan luuni ja kaiken mualiman viihteen vierashuoneeseen ja luovutan ihanaisen Frendit-sarjamaisen makkarini vieraiden käyttöön, viikon nukuin jopa sohvalla. Vähän alkaa kiristelemään tässä neljän viikon rajapyykin kohdalla, mutta kohta, kohta lomaseason on ohi! Ensi viikolla pikkuveli heittää vaimokkeensa Luffen kyytiin ja lähtee takaisin Tampereelle, kuin läpsystä vaihto, ihana lukio-aikainen ystäväni Batman (nimi muutettu. peitenimellä kuitenkin tarinansa silläkin) tulee naurattamaan mua viikoksi. Viime yö vaan tukahdutti mut kuumuudellaan; ilmastointilaite on olkkarissa ja tuulettimessa yksi surullinen siipi. Kun se kello herätti tuona parittomana aikana, lakana ei tahtonut irrota ihostani, ah mitä liimaa. Vetäsin t-paidan päälle ja lähdin pimeässä suunnistamaan ovea kohti (täällä kun tulee pimeäkin, toisin kuin siellä Suomessa. Nimim. kateudesta vihreä), kovasti koittaen pysyä hiljaa, jottei poika heräisi. Yksi askel, toinen askel, kolmas ja BOOM! Hyppäsin Leevin Salama McQueen –matolta suoraan tummansiniseen kumivalaaseen, lipsahdin sen pullealta kyljeltä kivilattialle ja käytännössä juoksin seinään. Silmät kiinni, syvään hengittäen, toivoin ettei lapsonen heräisi. JES!, se ei herännyt. Otsaa pidellen avasin oven ja astuin lattialla lojuneeseen tyhjään vesipulloon RÄÄÄTÄTÄTÄ! Kuiskasin perkeleen ja astuin ulos. Nojasin oveen, taas silmät kiinni, syvään hengittäen. Hiljaista, se ei vieläkään herännyt. Mikä sitä vaivaa?? Ihana mies. Halleluja, tästä tulee hyvä päivä!

Nyt oon toimistolla, pidän paussia kehityskeskusteluiden managerimateriaalin opiskelusta ja hymyilen tauotta koska sain mielettömiä uutisia. Päätös muuttaa tää elämä just sellaseksi unelmaksi kun olen halunnut, oli parhain (vaikka raskain) päätös ikinä! Yläkertaan juoksen portaat Usain Boltin tavoin, taukotilassa pistän tanssiksi ja parvekkeella kerron paskoja vitsejä.

Hauskaa keskiviikkoa ja muista – meillä kaikilla on mahdollisuus olla just sitä mitä haluamme olla, päästä just sinne minne aina halajamme päästä, sun täytyy vaan olla valmis tekemään kaikkesi sen eteen ja pysyä positiivisena, kävi miten kävi. Sun täytyy pysyä nälkäsenä, uskoa unelmiisi ja tärkeintä – et saa antaa kenenkään tässä maailmassa sanoa sulle että ei, toi ei oo mahdollista, et sä pysty tohon. Koska sä pystyt.