Täydellisiä tissejä ja rakennusurakoita.

Edellisen kerran kirjoitin kunnolla tuossa 24.helmikuuta maanantaina. Uskomatonta kuinka nopeasti aika menee, mulla on ihan vähän huono omatunto siitä etten ole ollut täällä kertoilemassa kuulumisia hetkeen mutta ”tässä nyt on vähän kaikenlaista ollut..” Oottakaa vaan, pian alkaa tämän momman mamis aka maternity leave ja arvatkaapa kirjoittelenko sitten koko ajan kun alkaa seinät kaatumaan päälle ja haluaisi tehdä töitä muttei voi, ei saa. Teen tästä blogista työmaani. Olette rakennuselementtejäni. Niitä sellaisia betonimurikoita, ette kylläkään harmaita vaan sateenkaaren sävyisiä. Nyt ne kypärät päähän ja kuulosuojaimet korville, vetäisen tähän väliin pikaisen urakkaluontoisen kertauksen tuosta kakkosnelosesta (eheh kuinkas sattuikin) aina tähän kuudenteen päivään saakka. Kyllä, olen vähän laimee ja listaan vaan. Hop!

24. Kerroin sulle kuinka mä löysin rattaat jotka englantipimu halusi myydä halvalla. Mun unelmarattaat, halpishintaan. Kerroin kuinka arvelin niiden olevan kuitenkin ihan vanhuuden viskelleet vaarikärryt.

25. Yksi joka kuun lempparipäivistä osui kohdalle, palkkapäivä. Tämän kuun palkan tiesin hupenevan Bögelitoksen tarvikkeisiin (aka apteekki-shoppailuun) sekä siihen että ostaisin pikkuveljelleni lentoliput tänne lämpimään, ennakkosynttärilahjaksi. Löysin ok-hintaiset lennot ja nyt vaan laskeskellaan päiviä kun se miekkonen tupsahtaa tuohon lentokentälle toukokuun puolivälissä. Pakko myöntää että tänä kyseisenä tiistaipäivänä en edes miettinyt sitä että musta tulee pian äiti, mietin vain että ihanaa mun oma Sambolainen tulee tänne pian. Sitten havahduin että juma, sehän on sitten aika miesvaltaista kun olen neljän seinän sisällä, kolmen miehen kanssa. Jaiks.

26. Kävin lounastauolla Stephin kanssa katsastamassa niitä unelmarattaita. Vastoin pessimististä parjaamistani, rattaat olivat loistokunnossa ja äkkiä huomasinkin työntäväni Porschen värisiä rattaita, 200 euroa köyhempänä. (Mutta sitten äiti kertoi että ne haluaapi miehensä kanssa maksaa Bögen menopelin joten jaujauuu en köyhtynykään! Kiitos mamasita!!) Steph sanoi että ne sopivat mulle. Satuin itse näkemään heijastuksen romanialaisen ruokakaupan ikkunasta ja myönnän että en edes tunnistanut itseäni. Tähän mennessä olen työnnellyt korkeintaan ostoskärryjä, niiden sisällön ollessa mitätön, ei lainkaan älyllinen. Toinen jaiks. Kävin tänä keskiviikkona myös Maxin juttusilla, *rumpujen pärinää* poikanen ei ollut kääntynyt, siellä se hengaili, kuin riippumatossa konsanaan. Hittovie. Pyllyn oli asettanut syvälle lantioluideni uomaan, jalat roikkuen siitä ”yli” oikealle puolelle vatsaani. Pää oli siinä missä sen olin koko päivän ajan tuntenutkin, siinä vasemmalla puolella ylävatsaani, kohdassa joka tuntui hakatulta. Böge painoi melkein 1.9 kiloa joten oikeissa mitoissa mennään. Pohdiskeltiin hieman vaihtoehtoja, mitä tehdä sitten jos vauva ei käänny pääalaspäin lähtökuoppiin, Maxin mukaan oli kolme keinoa; a) external version eli käännettäisiin vauva mahan päältä muovaamalla b) perätilasynnytys ja c) keisarileikkaus. Kysyin tuosta EVstä että no mites sen laita on, mitä mies tuumaa sen onnistuvuudesta omalla kohdallani. Max kertoi että olisi noin 20% mahdollisuus että se onnistuisi.. olin hieman shokissa. Böge on kuulemma liian mukavasti sijoittuneena, ollut jo kauan, vatsassani ei myöskään ole ihan hirmuisesti lapsivettä ja ei tämä keissi ole kuulemma muutenkaan kauhian kookas niihin kääntöhommiin. Maxin mukaan kääntämisen onnistuessa, poika melkein satavarmasti kääntyisi takaisin lemppariasentoonsa, lotuskukkailemaan jalat ristissä. Että semmosta. Sain käskyksi kuunnella lisää Bonnie Tylerin ”turn around bright eyes..” –biisiä ja tulla takaisin parin viikon kuluttua. Perätilasynnytystä ei ensisynnyttäjällä, näin ”pienen äidin” & ”pitkän pojan” kohdalla lähdettäisi edes miettimään. Täällä ei myöskään kuulemma olisi tarvittavan kokemuksen omaavia lääkäreitä. Matkalla kotiin törmäsin kivan näköiseen kauppaan mutta tottahan toki tuurillani se oli antiikkia myyvä pulju, eli no way jose.

27. Tänään #faija ja kaksi kaveriani muuttivat kamojamme uuteen asuntoon, musta ei ollut apua ja kiukuttelin koska en voinut kantaa laatikoita (wtf?)

28. Vika yö vanhalla kämpällä, ilta-aurinko oli näyttävä ja tuntui vähän siltä että asuinalueemme halusi näyttää meille vaaleanpunaista keskisormeaan koska muutamme pois. Mietin hetkiä mitä asunnossa vietimme ja tajusin että vähän ikävähän niitä tulee.

01. Lauantai! Eli synnytysvalmennuspäivä toisin sanoen. Busautimme sairaalalle kuuntelemaan tunnin luennon keisarinleikkauksesta, saimme kotio vietäväksi nyrkkipyykkiin tarkoitettua vauvapesuainetta ja kävimme kurkkaamassa synnytysosaston. Kaikki näytti samalta kuin Suomessakin, olin iloinen. Käytävillä oli kylmä, todella kylmä. Itse delivery huoneessa taas tuskaisen kuuma. Näin kun pari naista ähersi supistuksien tuskissa ja mietin että tuollako sitä kohta ollaan. Alkoi jännittämään.

02. Ensimmäinen yö uudessa asunnossa oli takana. Huomasin että en ihan niin montaa kertaa herännyt yöllä kuin edellisessä asunnossa. Mahtoikohan johtua sängystä? Tänään siivottiin vanha kämppä vielä putipuhtaaksi ja vietiin viimeisetkin tavarat pois. Uusi asukas (#faijan työkaveri) muutti iltasella joten ehdittiin vielä touhuta. Siinä tuoksennassa kävin myös ostamassa jättimäisiä yösuojia (eroottista eikö totta), synnytyspaidan (aka liian ison, liian pitkän, todella mustan mekon) ja superlöysät persikanväriset housut synnytyksen jälkeiseen hengailuun (miesten osastolta kokoa 52). Muuton jälkeen Steph tuli seuraksemme syömään supersatsin kiinalaista ja kertoili samalla millaisia huonekaluja he hankkivat Sisiliasta upouuteen asuntoonsa jonka ostivat tuossa jokunen aika sitten. Voivoivoi kuinka sitä joskus haluaakaan sisustaa kotinsa juuri niin kuin itse parhaaksi näkee. Tämä nykyinen asuntomme on toki aivan super-ihana mutta kyllä se oma tyyli on aina oma tyyli.

03. Meillä alotti nyt se mun ”korvaaja”, tyttönen joka tulee hoitamaan osan mun hommista kun oon kotosalla Bögsyläisen kanssa. Seuraavat kaksi viikkoa tässä onkin siis kauhiata tukka putkella juoksemista ja suu saharana selittämistä jotta voi sitten rennoin mielin jäädä rentoutumaan. Hetkeksi. Apua, 14.3. on viimeinen työpäiväni – kuinka pian! Apua.

04. Vettä sataa. Harmaata. Märkää. Kaikki on kuraista, niin katu kuin mielikin. Vituttaa. Kotimatkalla mies nakkasi tupakantumpin hiuksiini, kutsuin sitä persenaamaksi. Kaupassa käydessäni kassatäti mulkoili kun ostin kasan vessapaperia ja hitosti hilloa, haistakoon paskan. Tulin kotiin, romahdin sohvalle, taisin kutsua vauvaakin typeräksi ja valitin #faijalle. Se vaan hymähti ja alko tekemään lettuja. Sain 8 lettua, söin 4. Hymyilin vähän ja nukahdin.

05. Laitoin Bögen huonetta kuntoon. Kasasin sängyn, irrottelin rattaista päällykset pesua varten ja mutisin itsekseni että miksei se perkeleen lipasto jo ole täällä. Katselin illan vlogeja, aika äitiyspainotteisia, nukahdin.

06. Tänään lähdin töistä kesken päivän kotiin. Mahaa kiristi niin maan perkeleesti ja tuntui että poikamme oli päättänyt tulla ulos tuosta mahanahkan läpi. Sen pääkallo tuntui tuossa vasemmalla ylävatsassa aivan selkeästi ja se vaan tunki ja tunki. Vähän aikaa hengailin jumppapallon päällä jonka jälkeen päätin että fuck this shit ja pakkasin kamat. Odotin bussia kolmetoista tuntia, kuuntelin ruotsalaisnaisten päivittelyä mahastani (koska enhän minä ymmärrä, en) ja kävelin kahteen koiranpaskaan kotimatkalla. Otin kuvan keissistä jotta näkisitte sen pinkeyden mutta eipä tuo kai kaikkea kerro. Olo on kuin elmukelmuun käärityllä viinirypäleellä, sellaisella josta valuu jo mehut pihalle ku on niin kiree olo. Äsken kävi vuokranantaja nainen hakemassa vuokran koska mitäs niitä veroja muuta kuin kiertämään. Marisa kysyi myös olenko päättänyt imettää – näköjään sillä mitataan täällä naisen hyvyyttä. Kerroin että näin olen aikonut ja hän sitten vain varoitteli että ei kannata kauaa ettei tissit roiku lantiolla. *tähän vuokranantajan pollee tissiheilautus* Oke. Vie ne rahat nyt ja täydelliset tissis kans.

**

Nyt ollaankin jo nykyhetkessä. Huomenna olisi tarkoitus vielä töissä jaksaa, saa nähä mihin tämä ilta vie. Laitan kohta itseni vaakatasoon ja rukoilen että pikkumies ei tunkis päätään mun keskivartalosta ulos ihan nyt heti. Hah! Tiedäthän Sami Hedbergin Kokovartalomies stand-up shown? Böge on selkeesti sen jatkumo, Keskivartalomies. Muahah

Lauantaina onkin jännä päivä; aamulla synnytysvalmennus ”how to make your newborn sleep” ja sen jälkeen tyttöjen järkkäämät vauvakutsut! En tiedä yhtään mitä odottaa mutta postailen tänne sitten ajatuksia, rehellisiä sellaisia. Toivon sydämeni pohjasta ettei me aleta leikkimään mitään tai että niillä ei ois niitä vauvajääkuutioita – ”kun kuutio sulaa niin huuda, my water broke ja saat hyvän mielen”. #faijalla on lauantaina työpaikan joku aktiviteettipäivä. Se lähtee ensin värikuulapyssyilemään ja sitten illalliselle Vesikeksi nimiseen raflaan. Musta se on hauska, vesikeksi.

Sellasta tänne siis! Maanantaina on Maxille taas aika ja silloinpa onkin jännät paikat, nähtäväksi jää että mitä käy tämän naisen keissin kanssa. Tuleeko keissistä keisari vai lähteekö Böge sukeltamaan? Tähän palataan pian. Tässä pinkeä 34+4 maha. Au au ja vielä kerran perkeleenmoinen au. GIRISTÄÄ.