Kuka minä olen?

Tänään oli todella ihmeellinen koulupäivä. 

Käytiin ensimmäistä kertaa meidän ryhmän monologeja läpi. Ideana oli, ettei ole roolihahmoa. ”Hengitä” ja ”Tauko” olivat yleisimmät ohjeet. Muuta en uskalla kirjoittaa tästä tekotavasta tai ”teoriasta”. Olenhan vielä itse kokeillut sitä vain kerran. Mutta luulen ymmärtäneeni tämän aiheen perustan: 

me riitämme sellaisina kuin olemme.

Olen ollut aina varma itsestäni, siitä kuka olen ja mitä haluan tehdä. Toki myös minä koen niitä epävarmuuden hetkiä. Kukapa ei. Vasta täällä Teatteri Rajarikossa olen alkanut todella miettimään sitä kuka minä oikeasti olen. Se on pelottavaa. Kun riisutaan kaikki, mitä jää jäljelle? Minkä taakse voin enää piiloutua? Sitten herää kysymys: Olenko minä halunnut piiloutua ja jos kyllä niin miltä? 

 

En ole vaatteeni tai vartaloni. Ne ovat ehkä osa minua, mutta minä kokonaisuudessaan en ole vain noita asioita tai hassuja tapojani. Kuitenkin tuntuu, että juuri ne hassut tavat tekevät ihmisestä juuri sellaisen kuin se on. Vai onko näin? Kirjoita tuonne kommentti mitä mieltä olet. Olisi hauska lukea muitakin ajatuksia tästä. 

 

Luulen, että tämä postaus taisi olla vain pieni esimaku. 

Luulen, että tähän aiheeseen palataan vielä. 

 

Tsemppiä! 

*Meeri