Perjantai ja viiniä

Mä menin perjantaina mun naapurin ovelle. Kyseinen naapuri asuu mun kanssa samassa rapussa, samassa kerroksessa ja meiän ovet on vastapäin. Soitin ovikelloo ja kerroin mun kuningasidean: ”hei mennään viinille!!” Laitettiin lapset nukkumaan ja jätettiin ne isien armoille, suljettiin ovet ja lähettiin terdelle. 

Ostettiin pullo (ja toinenkin) viiniä. Istuttiin siinä ulkona ja puhuttiin kaikesta, myös muustakin kun lapsista. Muisteltiin villiä nuoruutta (eli aikaa ennen raskautta.) Selailtiin puhelimista vauvakuvia ja ihasteltiin niitä, kauhisteltiin kuinka nopeesti aika menee ja lapset kasvaa. Naurettiin kuinka olin kotimatkalla synnäriltä pukenu Kevinille kahdet tumput autoon, hmmmm vähän liioteltua. Kotimatkalla käytiin leikkipuistossa keinumassa. Oli hauskaa ja samalla hellyyttävää tulla kotiin yhdessä kun matka oli sama.

Oli tosi piristävää. Kevin ja baba pärjäs tosi hienosti, ekaa kertaa pidemmän aikaa kaksin <3 Tuntu että oli sopiva hetki poistua toviksi, jotenkin Kevin on ihan viimesen viikon tai kahden aikana kehittynyt hurjasti ja rinnalla olo siinä ohella vähentynyt

Mutta vitsit miten ihana oli aamulla halailla ja tankata läheisyyttä Kevinin kanssa. Tietty se on ihanaa joka aamu, mutta sen muutaman tunnin aikana mitä olin poissa mun tuli ihan oikeesti ihan kamala ikävä. Saas nähä mitä ensviikoks keksitään, mahdollisesti reissu Kevinin isoisovanhempien luokse tiedossa!

-Saga